Rullalautailijoiden hengailu on vauhdikasta ja vaativaa temppuilua, mutta Ida Valkoniemi ei mustelmia pelkää. Ida Valkoniemi rullaa skeittiparkissa kohti julman näköistä koveraa ramppia eli kaarta ja ponnistaa korkealle ilmaan. Hän on yksi Suomen paristakymmenestä skeittausta aktiivisesti harrastavasta tytöstä.

Tyttöjen rullalautailu on Suomessa vielä lapsenkengissä. Skeittauksen SM-kisoja on kyllä järjestetty meillä jo vuodesta 1987, mutta tytöt otettiin ensimmäisen kerran mukaan vasta vuosi sitten. Palkintosijat tytöille jaettiin ensi kerran tänä vuonna.

Kauden pääkisasta irtosi Idan harmiksi vasta viides sija, vaikka pienemmissä kisoissa hän kertoo tähän asti olleensa aina kärkijoukossa. Takaiskusta huolimatta Idan skeittausura ei etene hullummin: viime vuoden kisanäytön perusteella hän sai sponsorin, naisten skeittaus-, surffaus- ja lumilautailuasuja valmistavan Nikita-vaatefirman.

Ilmavaa rullailua parkissa

Lajin poikavaltaisuus näkyy hämeenlinnalaisessa skeittiparkissa, jossa hieman vaahtosammutinta suuremmat nappulat sahaavat aluetta edestakaisin. Joukossa on vain muutama tyttö. Ensimmäiset lautailutaidotkin Ida oppi pikkuveljeltään kodin pihatiellä.

– Tyttö herättää parkissa huomiota, varsinkin jos kaverit eivät skedetä. Siitä ei kuitenkaan pidä ottaa nokkiinsa. Pitää vain mennä.

Rullalautailu kolahti Idaan lajin vapauden vuoksi.

– Kukaan ei määrä, mitä pitää tehdä tai osata. Jos ei huvita tehdä temppuja, voi vain kruisia eli rullailla ympäriinsä.

Ida kuvailee skeittausta pikemminkin elämäntavaksi kuin harrastukseksi. Koulusta mennään suoraan ”hengailemaan” kavereiden kanssa, ja sitä jatketaan iltaan asti.

Hengailu ei kuitenkaan tarkoita epämääräistä maleksimista kadunkulmassa, vaan valtaosa ajasta vietetään laudan päällä. Kavereiden kesken käydään leikkimielisiä temppukilpailuja, ja kun jutellaan, jutellaan skeittauksesta.

Parhaat palat leffoissa

Elämäntavasta kielii myös se, ettei Idan puheesta tahdo ymmärtää sanaakaan ilman suomi–skeittaus-sanakirjaa. Kun Ida kuvailee flippejä ja grindejä, täytyy asiaan vihkiytymättömän tankata pitkään ennen kuin hahmottaa, millaisesta tempusta kulloinkin on kyse. Ida jaksaa kuitenkin tulkata kärsivällisesti.

Temppuja ei tehdä vain itseä varten, vaan parhaat tallennetaan leffoihin, joita sitten myydään toisille skeittiporukoille. Laji näyttää olevan samalla tehokas elokuva-alan koulu, sillä leffat kuvataan ja editoidaan itse.

Kesät kuluvat parkeissa uusia temppuja opetellessa. Kaduilla Ida kavereineen skeittaa yleensä vain elokuvia kuvatessaan, sillä sieltä häädetään helposti pois.

– Leffat tehdään kaduilla, sillä katuspotit ovat hienompia ja kuvauksellisesti haastavampia.

Talveksi lajin harrastajat siirtyvät skeittihalliin – jos halli sattuu lähistöllä sijaitsemaan. Kesä on silti skeittauksen kulta-aikaa.

– Talvi on kesän odottamista. Koko talvi täytyy skedettää samassa tunkkaisessa hallissa. Tosin ennen hallin rakentamista skeittasimme ulkona katoksissa – vaikka olisi ollut 25 astetta pakkasta.

Mustelmia joka päivä

Kysymykseen rullalautailun fyysisyydestä Ida suhtautuu huvittuneesti.

– Skedetys on niin kivaa, etten edes huomaa liikkuvani.

Rankkuutta lajista ei silti puutu, sillä samassa Ida viilettää hurjaa vauhtia laudan selässä pyörät vaneria vasten tärryyttäen, ponnistaa kaidetta muistuttavan händärin päällä, liukuu pitkän pätkän tankoa pitkin ja pudottautuu lopuksi ketterästi alas asvaltille.

Esitellessään bravuuriaan, pop shove it -nimistä temppua eli popparia hän muksahtaa asvalttiin muutaman kerran. Rullalautailussa ei kaatumisilta voi välttyä. Kyynärpäät ja polvet ovat usein auki, ja välillä tekee mojovaa, kun laudan reuna napsahtaa sääreen. Ida ei mustelmia kavahda.

– Isoja kolhuja tulee harvoin, pienempiä joka päivä. Viime vuonna jalasta menivät nivelsiteet viisi kertaa, Ida kertoo kiinnittäessään nilkkatukea tiukemmin jalkaansa.

– Tässä lajissa ei voi olla turhamainen ja ajatella: apua mustelmia, nyt ei voi laittaa minihametta päälle.

Mikä skeittaus?

• Alun perin rullalautailun temppuja ei ole kehitetty temppujen vuoksi, vaan lauta on ollut kulkuväline ja hypyt ovat syntyneet ikään kuin itsestään kaupungin kaduilla edettäessä. Osa skeittiparkin esteistä jäljitteleekin aidon urbaanimiljöön muotoja, kuten kaiteita ja luiskia.
• Temppujen ja oikeastaan koko lajin esi-isänä pidetään ollie-nimistä hyppyä, joka on syntynyt, kun on täytynyt päästä pomppaamaan kadulta rotvallin reunan yli jalkakäytävälle.
• Vaativimmat temput on varta vasten kehitetty. Liikkeiden nimet vaihtelevat sen mukaan, missä asennossa ja miten monta kertaa lauta pyörähtää ilmassa hypyn aikana sekä millä osalla lautaa liuku tehdään.
• Temput harjoitellaan ensiksi flättinä eli tasaisella maalla ja sitten vasta siirrytään ramppeihin.
• Tyttöjen skeittauksen on lanseerannut Suomeen Marjut Uusmäe, joka Idan mukaan on kaikkien suomalaisten tyttöskeittaajien esikuva.
• Suomen Rullalautaliitto ry on perustettu vuonna 2003. Jäsenyhdistyksiä on tällä hetkellä yli 20 ja niissä jäseniä yhteensä yli 2000. Helsingin kaupungin 2003 julkaisemien tietojen mukaan skeittaajia on Suomessa jopa yli 50 000.

Idan tärkeät varusteet

• Ida Valkoniemi, 17, aloitti rullalautailun kolme vuotta sitten.
• Skeitti eli kompliitti. Koostuu puuosasta eli dekistä, johon renkaat ja laakerit kiinnittyvät trukin avulla. Laudan päällä oleva hiekkapaperimainen grippi takaa hyvän pidon. Dekki katkeaa helposti, myös pyöriä täytyy vaihtaa aika ajoin.
• Kengät. Skeittikenkien tulee olla tukevat jalassa, eivätkä ne saa lonksua. Kestävä materiaali takaa, etteivät kärjet kulu ja mene heti puhki. Nauhasuojatkin olisi hyvä olla, sillä nauhat katkeilevat helposti.