Iaidossa aseina ovat japanilainen miekka ja sisäinen palo. Laeticia Söderman hallitsee miekan ja mielen liikkeet. Iaidon määritelmä kuulostaa älyttömältä. Periaatteessa lajissa vedetään japanilaista samuraimiekkaa tupesta. Jassoo? Kas, kun joku ei treenaa suksien voitelua.

Viisastelu kuitenkin haihtuu, kun Laeticia Söderman, 21, kääntää katkaisimesta. Nuori nainen istuutuu harjoitussalin lattialle ja muuttuu täysin. Ensin hän on hieman ujon oloinen, herkästi hymyilevä helsinkiläinen opiskelija, sitten hänen ympärilleen syttyy oudosti säteilevä hiljaisuus.

Pitkään aikaan ei tapahdu mitään. Hän katsoo jonnekin kaukaisuuteen, eikä silmien katsetta kestä kohdata.

Hidaskin liike voi hätkähdyttää

Yhtäkkiä hienopiirteiset kädet nousevat vyöllä olevan miekan päälle tarkasti harjoiteltuun asentoon. Liike ei ole nopea, mutta se hätkähdyttää.

Öljytty teräs liukuu hitaasti esiin mustasta tupesta. Salissa aaltoilee tunnelatauksia, kun tapahtumat alkavat vyöryä.

Laetician hahmo sulaa sekoitukseksi mustaa kimonoa, kiiltävää terää ja villisti hehkuvia silmiä. Hän viiltää hirvittävän vaakasuuntaisen iskun yhdellä kädellä, mutta vihollinen ehtii väistää sen nojautumalla taakse.

Se ei kuitenkaan enää auta, sillä Laeticia on jo tulossa. Hän tarttuu miekkaan toisellakin kädellä ja salin seinät kajahtavat. Sähkökipinän raivokkuudella iskevä terä halkaisee vastustajan vartalon ylhäältä alas.

Taistelu on ohi. Laeticia katsoo hetken maassa makaavaa ruumista, ja puhdistaa miekkansa pyöräyttämällä sitä sirossa kaaressa. Lattiaan roiskahtaa esteettinen verivana.

Sitten kipinät laantuvat. Hän palaa istumaan, asettaa miekan tupen päälle, liu’uttaa kärjen sormiensa välissä oikeaan kohtaan ja antaa miekan vaipua takaisin mustaan kotiinsa.

Taustalla väkivaltainen tarina

Okei, okei, ei lattialle oikeasti jäänyt verta. Tämä oli shohattou, iaidon ensimmäinen kata eli yksin tehtävä liikesarja. Vihollinen oli olemassa vain Laetician mielikuvissa.

– Yhdessä iaido-seuran treenissä puhutaan tappamisesta enemmän kuin Suomen armeijan kuuden kuukauden koulutuksessa, Laeticia sanoo, mutta sanoissa on kosolti ironista huumoria.

Huumoriin on varaa, sillä laji on turvallisen etäällä arkipäivästä. Iaidokan eli lajin harrastajan täytyy tuntea hyvin liikesarjan väkivaltainen tarina, mutta se on silti vain tarina.

– Ei ole pelkoa, että näitä taitoja joutuisi joskus tosissaan käyttämään. Kukaan ei mene nakkikioskille räyhäämään miekan kanssa, hän naurahtaa.

Laeticia löysi lajin tutustuttuaan ensin huomattavasti liikunnallisempaan kendo-miekkailuun. Raju kamppailu ei kuitenkaan kiehtonut, vaan hän lähti etsimään ulkoisesti hiljaisempaa, mutta sisäisesti väkevämpää lajia.

Yhtä liikettä hiotaan vuosia

Iaidossa voi olla tosissaan, mutta leikisti. Idean ymmärtää parhaiten, kun pääsee vertaamaan Laetician kahta persoonaa. Hän on oikeasti kiltti ihminen, mutta hän tekee iaido-harjoituksensa sananmukaisesti kuolemanvakavalla tunteella.

”Tunne” on tosin vain lattea länsimainen sana, sillä itämainen ihminen kutsuisi sitä nimellä ki.

– Ki-voima vilisee kaikkien ihmisten kehoissa jatkuvasti, mutta sen ottaminen hyötykäyttöön onkin toinen juttu, Laeticia tiivistää olennaisen seikan.

Iaidossa on kyse nimenomaan ki-voiman käyttämisestä. Henkinen sisältö vain puetaan pikkutarkkaan fyysiseen muotoon.

– Taidan olla sen verran perfektionisti, että minua kiehtoo löytää samoista liikkeistä aina uusia syvyyksiä, Laeticia kuvailee näennäisen monotonista harjoittelua.

Yksi kata kestää vain muutamia kymmeniä sekunteja, mutta sen yksityiskohtia voi hioa vuosien ajan. Laeticia on harrastanut lajia kaksi vuotta, ja hän keskittyy pääasiassa viiteen ensimmäiseen kataan. Ensimmäisen tason musta vyö on tavoitteissa noin kahden vuoden kuluttua, eikä harrastukselle näy loppua. Että sen verran siitä monotonisuudesta.

Vastustajaa hallitaan katseella

Henkinen voima tulee kovimpaan käyttöön pariharjoituksissa. Liikkeet tehdään puumiekoilla, ja ne ovat yhtä tarkasti käsikirjoitettuja kuin soolotreenissäkin. Pariharjoituksissa ei siis ole pienintäkään vaaraa, mutta niissä iaidon toden ja epätoden välillä vaihteleva tunnelma vahvistuu äärimmilleen.

– Joitakin ihmisiä pystyn dominoimaan katseellani, mutta muutamien kanssa täytyy tehdä työtä, että uskaltaa edes katsoa heitä silmiin.

Ottaen huomioon, että hänen silmänsä olivat jo vähällä keilata siviilin kumoon, lause kuulostaa hyytävän kiehtovalta. Ki-voimaa ei meillä juurikaan tunneta, mutta siihen olisi syytä tutustua. Ja jos joku ei usko, että ki on olemassa, katsokoon Laeticiaa silmiin.

Mikä iaido?

• Japanilaisen samuraimiekan käyttötaito, joka keskittyy lyhyisiin ja tarkasti kontrolloituihin liikesarjoihin. Kata eli yksin tehtävä harjoitus on kuin pienoisdraama, joka kertoo hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta miekkailijasta ja hänen puolustautumisestaan. Alkutilanteessa miekkailija istuu useimmiten paikallaan miekka tupessa, joten liikesarjat koostuvat miekan esiin vetämisestä ja muutamasta iskusta, joiden jälkeen taistelu on ohi.
• Sooloharjoituksissakin pyritään mahdollisimman voimakkaaseen ja aitoon henkiseen lataukseen. Puumiekoilla tehtävässä pariharjoituksissa vastustajaa pyritään kontrolloimaan henkisellä voimalla jo ennen ensimmäistäkään liikettä. Terävillä miekoilla tehdään myös lyöntiharjoituksia, joissa katkotaan rullalle käärittyjä kaislamattoja.
• Lajissa on kolme kata-sarjaa. Aloittelijat keskittyvät ensimmäiseen, joka sisältää 12 kataa. Seuraavaa sarjaa ryhdytään harjoittelemaan mustan vyön tasolla, ja viimeistä sarjaa harjoitellaan noin kahdeksan vuoden treenin jälkeen.

Laetician tärkeät varusteet

• Laeticia Söderman, 21 vuotta, opiskelee Japanin-tutkimusta Helsingin yliopistossa. Harrastanut iaidoa kaksi vuotta.
• Miekka. 800 gramman painoinen harjoitusmiekka on tarkasti mitoitettu Laeticialle. Se ei ole terävä eikä perinteisellä metodilla taottu muttei mikään matkamuistomyymälöissä myytävä koriste. Japanista tilattu miekka maksoi noin 300 euroa.
• Puusandaalit. Laeticia pukeutuu harjoituksiin viimeistä yksityiskohtaa myöten aitoon asuun. Harjoitukset tehdään paljain jaloin, mutta saliin hän kävelee geta-sandaaleissa, jotka hän sai isäntäperheeltään vieraillessaan Japanissa.