Akrobaatti Hanna Laitista katsoessa käy kateeksi. Hän liikkuu kuten kaikkien pitäisi, apinamaisen luonnollisesti ja ketterästi. Hanna Laitinen verryttää vartaloaan kuvausta varten hillittömillä volteilla, megaluokan taivutuksilla ja murskaavan raskailla punnerruksilla. Kierähdys taaksepäin päälläseisontaan, siitä suorille käsille ja takaperin heittämällä pystyyn – ja sen sellaista.

99 prosenttia väestöstä ei pysty edes kuvittelemaan tekevänsä noita liikkeitä, mutta se ei tarkoita, että Hanna olisi jotenkin poikkeava – 99,9 prosenttia väestöstä on. Hannan liikehdinnässä on jotain perusteellisen luonnollista. Siinä ei ole mitään ylimääräistä tai keinotekoista, vain pehmeä matto ja kova nainen.

Hän ei tee muuta kuin käyttää lihaksistoaan, hermostoaan ja fysiikan lakeja taitavasti hyväkseen. Lihakset nostavat kehon ilmaan kuin limsapullon, ja voltit hoituvat pääasiassa keskipakoisvoiman ja koordinaation avulla.

Tutustumista kropan rajoihin

Akrobatiaan liittyy menneen paratiisin hohde, joka saa nykyihmisenkin kaipaamaan viidakkoelämän taitoja ja voimia.

– Akrobatian aloittamiseen ei tarvita edes erityisen kovaa kuntoa, vaikka jonkinlainen fyysinen tausta helpottaa, Hanna lohduttaa.

Tällä hetkellä hän opettaa akrobatiaa päätyökseen, joten hän pystyy hetkessä luomaan mielikuvan näennäisen mahdottomien liikkeiden opettelusta. Sanoja hän ei tosin käytä paljoakaan, vaan täydentää lauseensa esimerkeillä.

– Harjoittelu alkaa esimerkiksi karhukävelyllä tai rapukävelyllä, Hanna selostaa ja kävelee karhuna neliraajaisesti peffa pystyssä ja kääntää sitten vatsan ylöspäin ja mönkii rapuna.

Hän muistuttaa, että tiukka kieriminenkin on taitolaji. Ensin täytyy vain tutustua kehoonsa, missä mikin raaja on, mihin kroppa taipuu. Koordinaation harjoittelun jälkeen voidaan alkaa seistä käsillä seinää vasten, heittää kärrynpyöriä ja niin edelleen.

Liinassa pää alaspäin

Hannan oma tie akrobatiaan kulki tanssin ja voimistelun kautta. Tanssista piti tulla ammatti, mutta sitten iski sirkus.

– Jaa, millainen on tuleva sirkusnumeroni? Se on hyvin tekninen, sillä myös Cirque de Soleil’n kaltaista uutta sirkusta täytyisi ryhtyä tekemään enemmän temppujen pohjalta. Teatteri, tanssi ja musiikki voivat viedä liikaa huomiota, hän haaveilee silmät säteillen.

– Haluaisin yhdistää esitykseeni monia taitoja, sillä sirkuksen pointti on tehdä sellaista, mitä ihmiset eivät tavallisesti tee, ja saada se näyttämään helpolta. Permantoakrobatia on vahvin alueeni, joten tekisin vaikkapa tuplavoltteja maassa. Sen jälkeen voisin siirtyä trapetsille tai vertikaalikankaaseen, hän jatkaa viitaten köyden tavoin käytettävään kangasliinaan.

Vertikaalikangas tulee esiteltyä saman tien. Helsinkiläisen Pukinmäen sirkussalin kattoon on sidottu hohtavan punainen liina, johon Hanna kiipeää apinamaisella tavalla. Sitten hän kiertää liinan jalkojen ja lantion ympärille ja kierähtää roikkumaan pää alaspäin.

– Akrobatia tuntuu aivan yhtä hienolta kuin se näyttääkin. Esimerkiksi kun lähtee tekemään pitkää volttisarjaa, pistää vain keskipakoisvoiman jylläämään ja tulee hullu vauhti ja wouuuu. En osaa selittää sitä sanoilla.