Pyhiinvaeltajan pitkä taival Espanjan pyhään kaupunkiin Santiago de Compostelaan karkottaa ylimääräiset kilot, nostaa kuntoa ja vahvistaa henkistä pääomaa. Karttaa ei vaeltaessa juuri tarvita, sillä keltaiset nuolet ja simpukat ohjaavat meitä eteenpäin. Polku kiemurtelee mielikuvituksellisia reittejä. Välillä kuljemme takapihojen poikki ja nousemme vuorten laelle tammimetsien suojaan, kun taas varjottomalla ylängöllä edetään armottomassa auringonpaahteessa.

Määränpäämme, Santiago de Compostela on Rooman ja Jerusalemin ohella yksi merkittävimmistä kristinuskon pyhistä kaupungeista, jonne on taivallettu jo keskiajalla. Nykyään matkalle lähdetään paitsi uskonnollisista syistä myös kohottamaan kuntoa.

Matkaan oman maun mukaan

Pyhiinvaeltajia saapuu Espanjaan ympäri maailmaa, lähinnä katolisista maista. Vaellukselle voi lähteä lähes kuka tahansa ikään ja kuntoon katsomatta. Suurin osa kulkijoista on tavallisia hyväkuntoisia aikuisia, mutta välillä näkee myös vanhuksia ja sporttiasusteisiin sonnustautuneita hikiurheilijoita.

Pisimmät vaellukset ovat tuhansien kilometrien pituisia, mutta liikkeelle voi lähteä aivan Santiago de Compostelan lähikulmiltakin. Toiset käyttävät vaellukseen monta vuotta taittaen osan matkasta aina kesälomilla, toiset pyyhältävät yhtä soittoa perille asti.

Matkaa voi taittaa ympäri vuoden, mutta parasta aikaa ovat huhti-kesäkuu ja elosyyskuu. Taipaleen vaativuutta voi säädellä oman maun mukaan, mutta keskimäärin jalkaisin kulkevat pyhiinvaeltajat etenevät päivässä 30–40 kilometriä ja matkaan kuluu kaikkiaan noin kuukausi.

Naapurimaista useita reittejä

Espanjassa pyhiinvaellukseen tarkoitettuja reittejä risteilee neljä. Pohjoinen reitti alkaa Baskimaasta ja kulkee pitkän matkaa merenrantaa myötäillen. Matkan alkutaipaleelta puuttuvat pyhiinvaeltajille tarkoitetut mukavuudet, kuten majatalot.

Englantilaiset pyhiinvaeltajat saapuivat aikoinaan Corunan ja Ferrolin satamiin, joista lähtevät taipaleet yhdistyvät jo alkumatkasta. Tämä on lyhin tie Santiago de Compostelaan. Kolmas, Sevillasta alkunsa saava reitti kulkee Portugalin rajan läheisyydessä.

Suosituin taival on meidänkin valitsema Camino Francés, joka saa alkunsa Pyreneiltä. Sen voi aloittaa Ranskan puolelta Saint Jean Pied de Portin kylästä, jolloin kohtaa taipaleen rankimman nousun. Jos taas lähtee liikkeelle Espanjan puolelta Roncesvallesista, välttää nousun ja pääsee kulkemaan pitkään alamäkeen.

Matkanvarrelta leimoja passiin

Jokaisen pyhiinvaellukselle lähtijän tulee noutaa reitin varrella sijatsevasta majatalosta, kirkosta tai pyhiinvaeltajien infopisteestä parin euron hintainen pyhiinvaelluspassi credencial del pelegrino, joka oikeuttaa pääsyyn pyhiinvaeltajille tarkoitettuihin kohteisiin, kuten yömajoihin. Siihen kerätään joka päivältä vähintään yksi leima, joita saa yöpaikoista ja kirkoista.

Passia vastaan saa yöpyä pyhiinvaeltajille tarkoitetuissa majapaikoissa ja nauttia edullisen aterian. Perillä Santiago de Compostelassa leimattua passia vastaan saa latinankielisen nimen ja todistuksen suoritetusta matkasta. Kaikki vaelluksen läpikäyneet luetellaan seuraavan päivän messussa.

Suuri osa pyhiinvaeltajista lähtee liikkeelle ennen kukonlaulua. Alkukesän ja -syksyn aamut ovat raikkaita ja vaatteita saa pukea paljon. Sen sijaan keskipäivän aikaan aurinko paahtaa pökerryttävän kuumana. Monet hakeutuvat majataloihin iltapäivästä.

Retkeilymajojen tasot vaihtelevat suuresti; suosituimpiin joutuu jonottamaan jo puolenpäivän jälkeen. Ahkerimmat jatkavat taivaltaan auringon laskuun ja saavat huonoimmat makuupaikat.

Kesäkuukausien pahimpaan sesonkiaikaan kannattaa kantaa mukanaan makuualustaa, sillä siskonpedit täyttyvät nopeasti. Majapaikkojen ovet lukitaan ja valot sammutetaan ennen puoltayötä, jolloin kovaäänisimpienkin on maltettava hiljentyä.