Japanissa kuntosalilla autetaan auliisti, mutta tatuointeja ei suvaita. Nousevan auringon maan värikkäät kunnonkohottajat ovat kellontarkkoja myös salilla. Syvään kumartava, leveästi hymyilevä henkilökunta toivottaa kuntoilijan tervetulleeksi Tokiossa Tipness-kuntokeskuksen vastaanottoaulassa.

Kuten Tokiossa yleensäkin, myös pukuhuoneessa on niukasti tilaa. Kaapit ovat puolta pienemmät kuin Suomen saleilla, ja ne on sijoitettu kahteen kerrokseen. Himpun ahtaasta tunnelmasta huolimatta sopu antaa sijaa.

Juoksumatolla liitutaulun kanssa

Henkilökunnan auttamisenhalu on kuntokeskuksessa huipussaan. Salilla partioi tauotta 2–3 työntekijää. Jos kuntoilija tarvitsee apua vaikkapa viimeisiin penkkipunnerruksiin, kevyt katsekontakti ja pään nyökkäys riittävät, ja auttaja rientää paikalle välittömästi.

Asiakkaan ähertäessä kyykkypunnerrusta saliavustaja sanelee kaulukseen kiinnitetyn radiopuhelimen välityksellä kollegalleen käskyn saapua tangon toiseen päähän. Samalla lähtee komento toiselle kollegalle sinkaista täyttämään päivystysrinkiin tullut aukko. Vikkelimmillään kaikki tapahtuu puolessa minuutissa.

Juoksumatolla ensimmäistä kertaa hölkätessäni viereen ilmestyy kohteliaasti hymyilevä kuntosalin työntekijä. Hän naputtaa kevyesti rannekelloaan ja ojentaa pienen liitutaulun sekä kynän.

Samanlainen liitutaulu roikkuu jokaisesta juoksumatosta. Tauluissa olevat numerot osoittautuvat kunkin treenaajan lopettamisajoiksi. Näin jonossa olevat tietävät, mikä laitteista vapautuu seuraavaksi.
Oivallettuani liitutaulun tarkoituksen kumartelemme, kiittelemme ja olemme molemmat tyytyväisiä.