Vitamiinisanasto

alfatokoferoliekvivalentti
E-vitamiinin saantisuositukset ilmoitetaan tokoferoliekvivalentteina, sillä E-vitamiinilla on useita kemiallisia muotoja, joiden aktiivisuus poikkeaa toisistaan. Ekvivalenttimääre ottaa siis huomioon eri yhdisteiden aktiivisuuden elimistössä. Alfatokoferoli on E-vitamiinin muodoista aktiivisin ja mahdollisesti ainoa E-vitamiinin muoto, josta on ihmiselle hyötyä.

antioksidantit
Yhdisteitä, jotka suojaavat elimistöä ja kudoksia hapen aiheuttamilta vaurioilta, eli ne estävät rasvoja hapettumasta eli härskiintymästä hapettuen itse. Antioksidantit estävät elimistön normaaleissa aineenvaihduntareaktiossa syntyvien vahingollisten happiyhdisteiden eli vapaiden radikaalien toimintaa.
Antioksidanttien riittävä saanti ravinnosta saattaa suojata elintapasairauksilta, kuten sydän- ja verisuonitaudeilta, ruoka-aineallergioilta sekä joiltain syöpämuodoilta.
Antioksidantteja ovat esimerkiksi A-, C- ja E-vitamiinit sekä flavonoidit.

askorbiinihappo
Askorbiinihappo eli C-vitamiini osallistuu muun muassa elimistön antioksidanttipuolustukseen, useiden hormonien muodostukseen sekä vastustuskyvyn ylläpitoon.

elektrolyytti
Vesiliuoksen veteen liuenneita ioneja kutsutaan elektrolyyteiksi, koska ne johtavat sähköä. Niillä voi olla joko positiivinen tai negatiivinen sähkövaraus, ja niitä esiintyy vapaina solujen sisä- ja ulkopuolella olevassa nesteessä. Elektrolyyttien avulla elimistö pitää yllä kudosten nestetasapainoa. Elektrolyyttejä ovat esimerkiksi elimistön makrokivennäisaineet, kuten natrium, kalium, kalsium ja magnesium.

epiteeli
Ihon ja limakalvon pinnalla oleva solukerros, joka suojelee alla olevia kudoksia.

fytaatti eli fytiinihappo
Täysjyväviljavalmisteissa ja palkokasveissa esiintyvä yhdiste, joka sitoo esimerkiksi kalsiumia, magnesiumia ja sinkkiä ja haittaa näin niiden imeytymistä.

glukoosi
Yksi ravinnon sokereista. Jotkin ravinnon sokerit, kuten tärkkelys, myös pilkkoutuvat elimistössä glukoosiksi. Solujen polttoaineena käyttämä hiilihydraattimuoto.

hemirauta ja ei-hemirauta
Eläinperäisessä ruuassa rauta on pääasiassa orgaanisessa muodossa hemirautana, joka imeytyy hyvin elimistössä. Sen sijaan kasvisten sisältämä epäorgaaninen ei-hemirauta imeytyy huonommin, mikä heikentää kasvisten arvoa raudanlähteinä. Ei-hemiraudan imeytymistä parantavat muun muassa C-vitamiini, liha, kala, orgaaniset hapot, kuten sitrushedelmien sisältämä sitruunahappo, sekä fruktoosi.

homokysteiini
Aminohapon aineenvaihduntatuote, jonka kohonnut pitoisuus veressä (yli 5–15 mol/l) on katsottu olevan yhteydessä kasvaneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin.

insuliiniresistenssi
Tila, jossa haiman tuottaman insuliinin teho on heikentynyt. Tämä aiheuttaa verensokerin nousun.

megaloblastinen anemia
Folaatin eli foolihapon puutoksesta johtuva anemia, jossa punasolujen koko on suurentunut.

mitokondrio
Solujen sisällä olevia energialaitoksia, jotka tuottavat soluhengityksen avulla energiaa elimistön käyttöön.

oksidatiivinen stressi
Kuntoilu kiihdyttää elimistölle haitallisten happiyhdisteiden eli vapaiden radikaalien syntyä eli tuottaa elimistölle niin kutsuttua oksidatiivista stressiä. Ks. myös antioksidantit ja vapaat radikaalit.

raudanpuutosanemia
Riittämättömästä raudansaannista, heikosta imeytymisestä tai suuresta raudanmenetyksestä, kuten verenvuodosta, johtuva anemia, jossa hemoglobiinin muodostus on vähentynyt ja punasolujen koko on normaalia pienempi. Ks. myös hemirauta.

soluhengitys
Soluhengityksen avulla solut saavat suurimman osan tarvitsemastaan energiasta. Ks. myös mitokondrio.

vapaat radikaalit
Elimistön normaaleissa aineenvaihduntareaktioissa syntyviä vahingollisia happiyhdisteitä, jotka hapettavat eli härskiinnyttävät kudosten rasvoja.