Radiojuontaja Peltsi
15.05.2007 13:49 | Fit.fi
Radiojuontaja Peltsi löysi lätkän uudestaan.
Kuka: Mikko ”Peltsi” Peltola
Ammatti<:
Pienenä olin vähän nössö jäällä
Sain ekan polkupyörän kaksivuotiaana. Kolmevuotiaana otettiin apupyörät pois hirveän itkun jälkeen, kun isä pakotti.
Kotini lähellä oli jääkiekkokenttä. Ala-asteen tokalla luokalla menin Karhu- Kissoihin ja myöhemmin HJK:hon. Pelasin aktiivisesti A-junnuihin saakka, mutta lopetin kun touhu meni liian totiseksi. Treenejä oli jopa viisi kertaa viikossa.
Ehkä yhden hetken noina vuosina ajattelin, että haluan NHL:llään – niin kuin kaikki pikkupojat. Kun polvikierukka pamahti kuudennella luokalla, pojan jääkiekkoura jäi viimeistään isänkin haaveista. Mutta koskaan ei lätkää pelattu veren maku suussa. Kremppaa toki oli. Kerran sain ison tällin rintakehään, polvet on leikattu neljästi ja ranne kerran.
Olin pienenä ujo ja vähän nössö jäällä. Vasta seiskaluokalla minusta tuli rohkeampi ja hölömpi ja luonne muuttui kentälläkin. Koulussa piti saada aina ysi liikunnasta. Kuviksessakin oli ysi, mutta muuten olin aika huono koulussa. Käytös nousi yläasteella seiskasta ysiin, kun ymmärsin että turpaa voi aukoa niinkin, että opettajat tykkäävät.
Yläasteella kaveri toi Jenkeistä maastopyörän, niitä ei silloin täältä saanut. Me muut ajoimme maastossa tavallisilla pyörillä, hankimme niihin vain paksummat renkaat. Pyöräily poiki ekan kesätyöpaikan pyöräkorjaamossa 1987. Palkaksi sain maastopyörän. Villitys jatkui viisi vuotta, kunnes pyörä levähti.
Pidin taukoa pari vuotta. Viimeiset kuusi vuotta olen rakastanut lajia vakavasti. Olen taas myös ruvennut pelaamaan lätkää, Bronx Hockey Teamissa, puulaakisarjassa. Tein dj:n hommia leipätyönä pari vuotta, soitin ravintoloissa 4–5 iltana viikossa. Elämäntapa vei pois urheilusta. Röökinsavussa oleminen väsytti, ja töistä pääsi pois neljältä yöllä. Joka yö käytiin syömässä hampurilaisia. Kun lopetin hommat, urheileminen löytyi uudestaan.
Sain juuri sykemittarin ja ohjeen, että pitää juosta tunnin ajan kolme kertaa viikossa 150:n sykkeellä, jotta kunto nousee. Tykkään juosta pururadalla. Minulla on aina ollut pakonomainen tarve saada olla metsässä. Olen asunut koko ikäni Kannelmäessä, ja se on taajamaa, vaikka Helsinkiä onkin. En haluaisi asua keskustassa.
Aamutyö YleX:ssä luo hyvän päivärytmin. Talvella menen aikaisin nukkumaan, jo yhdeksän kymmenen aikaan, kesällä tuntia myöhemmin. Aamuyöstä herättyäni elämä voittaa vasta, kun pääsee suihkusta. Ennen sitä ottaa päähän armottomasti.
Menen usein heti töiden jälkeen tekemään neljän viiden tunnin pyörälenkin. Maastossa saa olla kiviä ja kantoja, alamäkiä, ylämäkiä ja hyppyjä. Nyt olen harkinnut nastarenkaita, jotta voisi jatkaa fillarointia talvella. Pienenä en saanut tehdä sitä, koska äiti kielsi. Painoni nousee joka syksy 97 kiloon, ja keväällä se laskee 90 kiloon.
Ruokahaluni on kova ja syön liikaa. Jos en urhelisi, lihoisin ihan varmasti. Mutta en mä siksi liiku, urheilemisesta tulee vaan tyytyväinen olo.
Fitness 10/04