Kirjailija Katri Manninen

Kuka: Katri Manninen, 29
Aiemmat työt: Käsikirjoittanut tv-sarjoja Salatut elämät, Kotikatu ja Benner & Benner. Kirjoittanut 16 nuortenromaania sekä kirjan Sinä onnistut - pysyvän painonpudotuksen salaisuudet

Koulussa kiusatusta himoliikkujaksi

Lapsuudenkodissani ei ollut varsinaista liikuntafilosofiaa. Juoksin metsässä sekä kiipeilin puissa ja katolla neljän nuoremman sisaruksen kanssa. Olimme tosi kovassa kunnossa. Ala-asteen liikuntamuistot ovat hyviä, välituntisinkin pelattiin futista.

Ylä-asteella kaikki muuttui: iho meni huonoksi ja aloin pyöristyä. Koulukiusaaminen paheni, epävarmuus omasta kehosta kasvoi potenssiin tuhat. Jumppatunnille piti pistää meikkikerros, etteivät finnit muka näkyisi. Ei voinut hikoilla, sillä suihkuun ei olisi ehtinyt, koska olisi pitänyt meikata taas uusiksi. Surkuhupaisaa. Kadehdin salaa luokkani aerobicpupuja, itse olin motorisesti hyvin kömpelö.

Isäni on eläinlääkäri ja meille tuli poni, koska isä halusi todistaa pystyvänsä parantamaan ponin astman. Astma parani ja minä sain harrastuksen. Koulukisoihinkin osallistuin, mutta enimmäkseen ratsastin metsässä. Ei se ollut mitään tietoista lihasten rakentamista ratsastamalla, paskanluomisesta saa pattia enemmän.

Oli liikunnasta kiinni, pääsenkö ylioppilaaksi. Jos olisin lintsannut vielä yhdenkin tunnin, en olisi saanut osallistua kirjoituksiin. Vaihto-oppilasvuosi Itävallassa oli minulle tärkeä: kävelin paljon ja laihduin ihan itsestään. Palattuani Suomeen treenasin salilla: 50 askelkyykkyä kummallakin jalalla ja 25 toiston sarjoja käsipainoilla. Tein ihan vääriä asioita, tavoitteena vain laihtuminen. Treenin jälkeen söin pullaa ja suklaata.

Vuonna 2001 olin menossa naimisiin ja yritin laihduttaa Painonvartijoiden kitupisteillä. Mieheni ehdotti, että mitä jos harrastaisit liikuntaa. Sain aivan hirvittävän itkuraivarin ja huusin, että vihaan liikuntaa. Häämatkan jälkeen tunsin itseni edelleen rumaksi ja lihavaksi. Lopulta menin hypnoosiin äitini ehdotuksesta. Siellä mentiin lapsuuden ja huonon itsetunnon alkulähteille ja kokeiltiin liikuntasuggestiota, koska minulla oli lievä ahmimishäiriö.

Menin uudelle salille, minulle tehtiin uusi saliohjelma, ja yhtäkkiä jäin ihan koukkuun. Kalorilaskuri paljasti, että olin elänyt säästöliekillä. Aloin syödä enemmän ja painoni lähti laskuun.


Keväällä 2002 päätin, että käytän koko seuraavan vuoden opiskellakseni uusia tapoja: liikkumaan säännöllisesti ja syömään oikein. On tutkittu, että uuden elämäntavan omaksuminen vie vuodesta kahteen. Aiemmin en ikinä ollut laihduttanut neljää kuukautta kauempaa. Nyt minulle on tärkeintä vahvistaa jo löytynyttä liikunnan iloa ja hakea monipuolisuutta.

Haluaisin kokeilla pilateksen, sauvakävelyn ja punttitreenin rinnalla rullaluistelua, telinevoimistelua, lumilautailua. Hiihdon voisin opetella kunnolla, ja juoksutekniikkanikin on pielessä. Mutta enää tunti liikuntaa päivässä ei tunnu paljolta.


Fitness 09/04