Aerobic-ohjaajan ensimmäinen vaellus

Päivä 3: Pieni vaeltaja löytyy

Teltan vierestä ravanneet porot herättivät töminällään aamuseitsemältä, ja ensimmäiset vaeltajat lähtivät matkaan jo keitellessämme kaurapuuroa. Ystäväni teippaili rakkoja jaloissaan.
Minun askeleeni oli aluksi yllättävän lennokas.

Reitti lähti laskeutumaan jyrkästi alas – ja samaa reittiä meni hyvä fiilis. Alamäet olivat myrkkyä polvelle. Pompin välillä yhdellä jalalla.
Aamukahvit hörpittiin Vennäänmutkassa, josta matka jatkui kivikkoista Kitkajoen vartta kohti Juumaa. Reitti vaati paikoin ketteryyttä ja tasapainoa, sillä vesi oli korkealla ja joki kulki aivan vaellusreitin vieressä.

Harrisuvannon vilkkaalta taukopaikalta matka jatkui Jyrävän putouksille, jossa kintereitä kutitti jälleen sama houkutus: vaeltaako vielä vai ei? Levähdystauon jälkeen matka jatkui kahdeksan kilometrin päähän Porontimajoen autiotuvalle, vaikka ystäväni väsähtäminen edellisenä päivänä hieman askarrutti mieltä.

Porontimajoella huristeltiin illansuussa melkoiset tönkköjalkojen kokoontumisajot. Olimme vaeltaneet huomattavasti pitempiä päivämatkoja kun alun perin suunnittelimme. Varsinkin jalkojen lihakset olivat kovilla. Olisi ollut viisaampaa pilkkoa päiväetapit lyhyemmiksi.

Päivä 4: Fyysistä vuoristorataa

Aurinko tervehti meitä märkään metsään – illan ja yön aikana oli satanut vettä. Vaellettavia kilometrejä oli edellisiin päiviin verrattuna vähemmän.

Päivän ensimmäiset kilometrit olivat kohtalaisen loivaa nousua, mutta sen jälkeen vaarajonon kipuaminen alkoi pakottaa reisissä ja pakaroissa. Ensimmäisenä kavuttiin Kumpuvaaralle, joka osoittautui nousuista kesyimmäksi: reitin lopussa ennen Rukaa odottivat nimittäin vielä Konttaisen nousu ja Valtavaara, jonka huippu kohoaa 491 metriin.

Liikunnanohjaajankin syke oli välillä 158, ja lisää haastetta jyrkkiin nousuihin toivat irtokivet poluilla.

Viimeinen ponnistus, Rukatunturille nousu, kävi pääosin portaita pitkin – niitä oli paljon! Kiittelin viimeisessä ponnistuksessa hyvää aerobista kuntoani ja spinningin vahvistamia jalkoja.

Lue lisää vaellukselle valmistautumisesta Fitnessin numerosta 7–8/2007!