Maratonari nöyrtyi hot joogassa

Ystäväni oli saanut päähänsä, että meidän tulisi ehdottomasti testata hot joogaa. Lähdin tietysti mukaan ja tapasimme Unioninkadulla Yoga Nordicin tiloissa. En odottanut mitään, kuvittelin sen lähinnä rentouttavaksi venyttelyksi ja olin ajatellut mennä vielä samana iltana oikeasti treenaamaan.

Maksoin itseni 90 minuutin tunnille, joogamatto ja pyyhe kainalossa avasin joogasalin oven. Kuumuus iski jo siinä vaiheessa vastaan aika yllättävän kovana. Eihän noin kuumassa voi edes maata pyörtymättä.

Asettelin maton paikoilleen ja otin muista mallia ja asetuin makaamaan silmät kiinni. Siinä ehtikin sitten miettiä paria maksamatonta laskua, auton katsastusta ja unohdettua kosmetologiaikaa. Piinaavaa tuollainen rauhoittuminen.

Huoneen lattia oli melkoinen tilkkutäkki, kun tunti pääsi alkamaan. Kolmisenkymmentä naista ja seassa pari miestä pääsi aloittamaan treenin. Ohjaaja kertoi 90 minuutin tunnin kulusta ja aloitimme hengitysharjoituksilla. Tässä vaiheessa olin vielä aika vakuuttunut, ettei tällä ole mitään tekemistä lihaskunnon ja oikean treenaamisen kanssa. Haravoidaan hiekkaa tunnin jälkeen ja katsellaan vesiputousta. Miten väärässä olinkaan.

Hitaasti ja rauhallisesti yritin seurata ohjaajan esimerkkiä ja pääsin joissakin liikkeissä yllättävänkin hyviin asentoihin. Jalka kohosi, jos ei nyt kattoon niin, ainakin melkein. Iso pyyhe oli jo puolen tunnin treenin jälkeen täysin läpimärkä. Sellaista hien määrää en ollut voinut kuvitella olevan olemassa ja aloin pelätä että kuivun kasaan ja haihdun pois. Kävin täyttämässä vesipulloa, huomasin kyllä muutamasta katseesta ettei sellaista sovi tehdä. Siksi kaikilla oli kaksi vesipulloa mukana, kaikilla paitsi minulla.

Tunti oli kulunut ja minä kuiskasin ystävälleni, että minun täytynee luovuttaa. Nainen katsoi minua ja artikuloi suhteellisen kuuluvasti, että sinähän olet juossut maratonin, et nyt jumaliste lähde joogatunnilta kesken kaiken pois. Sää olet mun urheilijaidoli, et mee mihinkään.
Hämärän rajamailla yritin tehdä viimeiset kamelit ja jänikset, antakaa nyt anteeksi jos muistan väärät eläimet. Sitten alkoi se viimeinen osuus, taisi olla jokin loppurentoutus. Tein sen isoimman virheen ja lähdin taas täyttämään sitä vesipulloani. Vaikka kuinka yritin olla hiipivä tiikeri, niin en onnistunut ja taisin pilata yhden jos toisenkin rentoutumishetken. Muistelen, että törmäsin oveen, olin niin näännyksissä.

Tunnin jälkeen tärisin väsymyksestä. Kerroin infrapunasaunassa, että maraton ei ole mitään tuohon edelliseen tuntiin verrattuna. Vieressäni istui nainen, joka kertoi myös juoksevansa. Oli sitä mieltä että hot jooga oli loistavaa vastapainoa juoksulle. Varsinkin kun juoksijoiden lihakset tuppaavat jäykistymään. Huomasin sen itsekin kun yritin nostaa selinmakuulla jalat vatsan päälle. Turha toivo, pakarat olivat niin juntturassa ettei homma onnistunut ollenkaan.

Illalla olin kuin kuumeessa, paleli ja janotti. Juoksutreenin olin perunut jo aamupäivällä. Pohdin peiton alla, että annanko hot joogalle uuden mahdollisuuden. Pelottavan rankka laji, kerrassaan.
Haastan kaikki tätä lukevat ystäväni mukaan, ensi viikon perjantaiaamuna klo 10.00, nähdään Unioninkadulla. Iso vesipullo mukaan!