Yksi piukka peppu, kiitos

En olisi avannut, jollei se olisi ollut auki. Mies käveli sisään, patisti autoonsa ja ajoi salille. Hienosti toimii tämä kotoakuljetus, marisin. Tunsin itseni teinitytöksi, joka viedään kesäleirille vastoin tahtoaan. Koska kukaan kaverikaan ei ollut salilla, en minäkään olisi halunnut mennä.

Laahustin pukukopin kautta juoksumaton viereen, enkä suostunut menemään sen päälle. Luulen etten osaa enää juosta.

Oli kuulemma aika tehdä uudet suunnitelmat, nyt kun se maraton on ruksittu yli ja siirtyi listalle suoritettu. Päätin olla yhteistyökykyinen ja asetuin peilin eteen. Pyysin Christiania kuuntelemaan tarkkaan. Lista oli jo selkeänä päässäni. Ensiksikin toivoin, että se liikunnan ilo palaisi takaisin, se kun oli ollut kadoksissa nyt jo yli kaksi viikkoa. Toisena listallani ovat sellaiset kivat pohkeet, joissa näkyy lihassäikeet kun vaikkapa pyöräilee. Jenkkakahvojakin on vielä sen verran, että niistä saa kiinni kun katselee telkkaria. En jaksaisi enää nipistellä niitä, joten pois vaan, kiitos. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä tahtoisin sellaisen takamuksen, joka ei jää hyllymään, kun sitä läimäyttää. Semmoisen mukavan tiukan, mutta kuitenkin naisellisen. Gettobeba, olisko se sen nimi? Onnistuu, kuulemma. Ruokavaliota on hiukan muutettava, jotta nämä tavoitteet saavutetaan. Lupasin ottaa ohjeet vastaan ja noudattaakin niitä.


Salitreeni meni ihan kivasti, pohkeet ja persus saivat kyytiä. Lopuksi istuin hetken soutulaitteen päällä ja koitin kiskoa sitä kapulaa, mutta se ei tuntunut mielekkäältä. Sanoin ihan suoraan, ettei tämä treenaaminen ole enää yhtä hauskaa, kun ei ole mitään konkreettista tavoitetta, kuten se maraton.

Ajattelin sitten avautua parista muustakin asiasta. Kerroin että en ehkä jaksa treenata kesällä, pidän ehkä treenilomaa. Se on kuulemma ihan okei, mutta viikko lomaa riittää. Myönsin myös heikkouteni ja kerroin että olen polttanut salaa viikonloppuna. Tai oikeastaan edellisenäkin viikonloppuna. Sanoi että ei se haittaa, kun ei tule tavaksi. Sitten se itse myönsi syöneensä pitsaa kahtena päivänä peräkkäin. Kerrankos sitä hairahtaa, paremmissakin piireissä totesimme.

Tästä alkaa terveellinen kesä, parempi ruokavalio, pois huonot rasvat ja liiat hiilihydraatit. Juoksemaan mennään sitten kun tuntuu siltä, ei mitään stressiä siis sen suhteen. Tapasimme uudella trainingstudiolla seuraavana aamuna. Mulla oli mukana suklaapulla, ei tämä kroppa tule ilmaiseksi. Olen kuulemma haastava, mutta hauska treenattava.