Nakuna salilla
19.05.2009 09:17 | Fit.fi
En pidä kuntosaleista. En tykkää yleisistä suihkuista enkä lukollisista kaapeista. En jaksaisi maksaa 15 euroa kertakäynnistä, enkä myöskään tahdo sitoutua mihinkään kuntosaliin vuodeksi. Salin valinnassa olen melko kevytkenkäinen, enkä suosi mitään paikkaa erityisesti. Matinkylän Foreverissä on hyvä valaistus, pukukopissa näkyy vatsalihakset tosi kivasti. Jos oikein siristää silmiä, niin peppukin näyttää vähän pyöreämmältä, kuin viime syksynä. Tästä syystä lienen olen käynyt siellä viime aikoina aika usein.
Olen melkoinen ekstrovertti ja sen lisäksi olen äänekäs. Se aiheuttaa salilla välillä vähän ihmetystä. Ei ole miesten etuoikeus huutaa, kun ei enää meinaa jaksaa niitä viimeisiä toistoja. Mä ainakin huudan ihan estoitta nykyään. Alussa yritin olla vähän korrektimpi, mutta se jäi yritykseksi. Olen saanut paheksuvia katseita juoksumatoilta, mutta kyllä nekin huutaisivat, jos lisäisivät vähän vauhtia siihen mattoon. Ihmettelen niitä tyyppejä, jotka istuvat kuntopyörän satulassa, lukevat lehteä ja unohtavat polkea. Mitäs hiivatin järkeä siinä sitten on, tulla salille istuskelemaan?
Christian on mukana lähes aina, kun on salitreeni. Kun sinne salille raahautuu, niin tykkään tehdä sellaisen treenin, että seuraavana päivänä tietää treenanneensa. Punnertaminen on melkeinpä ainoa treeni, johon pystyn ilman ohjaajaa. Mutta tuo punnertaminen ei ihan riitä ja on kaiken lisäksi yksitoikkoista ja puuduttavaa.
Maratonia varten on hyvä omata jonkinlainen lihaksisto, tuon aerobisen kunnon lisäksi. Sitä siellä salilla ollaan yritetty saada aikaiseksi ja homma tuntuu toimivan. Lihasmassan saavuttamiseksi on olemassa erittäin yksinkertainen keino. Paljon toistoja, lisää painoja ja vielä enemmän toistoja. Sitten kun sattuu niin paljon, ettei enää millään jaksa, niin tehdään vielä kymmenen toistoa. Sama kaava toistetaan, kunnes jalat eivät enää kanna, eikä kädet nouse vyötäröä ylemmäs. Siihen lisätään i yleensä vielä yksi sarja, sadistista, mutta toimivaa.
Salipäivinä unohdan aina jotain kotiin, viimeksi unohdin pyyhkeen ja rintsikat. Hiippailin saunan jälkeen ilkosillani käsipaperitelineelle. Se teline on tietenkin sijoitettu aivan toiselle puolen pukukoppia. Ohjattu jumppatunti loppui juuri sopivasti ja ohitseni vaelsi 18 naista, joilla oli varmasti kaikilla oma pyyhe mukana. Yritin näyttää siltä, että tämähän juuri oli tarkoitukseni - nykiä automaatista tajuton määrä käsipapereita. Pyyhe olisi jotenkin liian helppo ja ekologinen valinta.
Yksi näistä naisista tuli kysymään, että kirjoitatko sinä sitä blogia sinne Fitin nettisivulle. Seisoin alasti naisen edessä ja yritin samalla liimata niitä papereita paikkojen peitoksi. Olen se minä joo, kiva kun tunnistit. Miten ne voi tunnistaa minut alasti? Aika hämmentävää. Terkut vaan Marille! Kytätäänköhän Christiania miesten puolella? Voi raukkaa, mihin sekin on joutunut minun takiani.
Ensi viikolla on edessä se kauan odotettu maraton. Valehtelisin jos väittäisin, ettei pelota. Pelottaa niin paljon, että hädin tuskin nukun öisin. Tuo Helsinki City Runilla menetetyn varpaankynnen lisäksi olen saanut viikonlopun lenkillä kaksi isoa rakkoa. Miksi ne nyt tulee, juuri ennen h-hetkeä? Tippuuko mun pää ennen ensi viikon lauantaita? Hukkaanko mun lenkkarit ja katoaako sykemittari? Draamaa piisaa tässä blogissa.