10 Km

Varsinainen älynväläys oli haastaa eräs pariskunta kymmenen kilometrin tiimikisaan, joka juostaan vappuaattona. Maineen ja kunnian lisäksi pöydällä on 250 euroa voittajatiimille. Sillä saa hyvät samppanjat vapuksi. Myönnetään, olin samppanjahuuruissa ja luulin olevani Haile Gebreselassie.

Tiimitoverini on luonnollisesti Christian, joka on tehnyt kaikkensa saadakseen tämän naisen nopeaksi. Oikeasti minullahan ei ollut vetoa lyödessäni aavistustakaan, miten vaikeaa on juosta kymmenen kilometriä lujaa. Nytpä tiedän, ollaan juostu veren maku suussa ja olen kironnut kilpailuviettini alimpaan helvettiin.

Kohtaamme tämän toisen tiimin tulevana torstaina. Faktat pariskunnasta, jonka haastoin ovat karua luettavaa minulle, mutta kerron ne nyt teillekin. Toinen on personal trainer joka näyttää hämähäkkimieheltä ja hänen vaimonsa on sutjakka gaselli, joka selvinnee kisasta hengästymättä. Näitä vastaan olen siis lähdössä kilpailemaan, eikä treenaamiseen ole ollut kuin vajaa kaksi kuukautta.

Taisi blondi haastaessaan unohtaa, että olemme treenanneet maratonia varten. Lisähaaste ei välttämättä ollut kovin järkevää. Tätä ei voi enää oikein peruakaan, joten menemme voittamaan sen kisa.

Kyseinen kympin treeni on poikennut perinteisestä huomattavasti. Tuska on tullut tutuksi ja treenipäiviä kalenteriin viisi per viikko. Ensimmäiseksi treeniksi juoksimme 8 kilometrin lenkin, suhteellisen vauhdikkaasti. Aikaa siihen kului 39 minuuttia. Oksetti ja päässä pyöri ihan kuin joskus teininä, kun oli juonut liikaa kotiviiniä. Sitä tulosta ollaan yritetty rikkoa 6 viikkoa. En voi kertoa miten nyt menee, sillä tämä tappotiimi taatusti tsekkaa tämänkin tekstin.



Kerron teille treeniohjelmamme, mikäli voitamme. Mikäli emme, niin ette tee sillä mitään, koska sitten se ei selvästikään toimi. Pitäkää peukkuja tai lähettäkää minulle siivet. Hankin henkivakuutuksen viime viikolla, ihan vaan varmuuden vuoksi.