Ylämäkeen ranskalaisittain
07.04.2009 10:59 | Fit.fi
Heräilin Meribelin häikäisevään aamuaurinkoon ja söin kunnon aamupalan suunnitellen juoksulenkkini toteuttamista. Koska en osannut päättää lähtisinkö ala- vai ylämäkeen, niin otin neuvoa antavaksi kolme pain au chocolatia. Jos nyt joku ei tiedä mikä se on, niin kerron sen olevan herkkujumalien keksimä parhaus. Pullan taikina on samanlaista kuin croissantissa ja sen sisällä on kaksi raitaa suklaata. Näissä on jokin huumaava aineyhdistelmä, joka jostain ihmeen syystä on laillinen.
Tunti aamiaisen jälkeen olin taas mustassa trikooasussani valmiina taistelemaan mukavuudenhaluisuuttani vastaan. Päätin tietysti lähteä pullat vatsassani alamäkeen, sehän on helpompaa. Kipittelin suhteellisen kepein askelin serpenttiinitietä alamäkeen vähän vajaa puoli tuntia. Pysähdyin venyttelemään hetkeksi, kirosin vesipullon puutetta ja vaihdoin suuntaa takaisin ylös. Mitään ei tapahtunut, kun yritin askeltaa sinne mistä olin saapunut. Se oli ylämäki, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tähän verrattuna jokainen ennen tapaamani ylämäki menetti merkityksensä. Ylämäki on vasta sitten ylämäki, kun noustaan 1600 metristä 1800 metriin ilman autoa. Pakotin itseni juoksuaskeliin, vaikka tuntui että hölkkäsin yhdessä ja samassa paikassa. Paikalliset hymyilivät kun näytin joltain isolta mustalta kolibrilta suhistessani siinä paikoillani.
Vaikea arvioida kumpi hidasti tahtiani enemmän, pullat ja patonki, vaiko se, etten saanut kunnolla henkeä. Hotellin respa antoi kunnioittavan katseen palatessani kotiin. Anastin baarin hedelmäkorista banaanin ja haistatin pitkät kuuden euron Evianille - kyllä se jano lähtee kraanavedelläkin. Tour de France, voi niitä ihmisiä! Hatun nosto kaikille niille hulluille, jotka pyöräilevät tuossa maastossa.
Seuraavana aamuna lihaskipu oli infernaalista pohkeissa ja pakaroissa. Huomasin todellakin eron tasaisen maaston ja mäkitreenin välillä. Pakaralihaksen kipeytyessä saattaa kuvitella, että persus on melkoisen tiukka. Sitähän se ei missään nimessä ole, tuo kipu vaan luo sen harhan. Miksiköhän takamuksen kiinteytymisessä kestää näin kauan? Treenin vaikutuksen huomaa lähes jokaisessa muussa lihasryhmässä, muttei siellä persuksissa.
Ohueen ilmaan totuttelu vaatii selvästikin muutaman suklaapullan lisää. Ja selväähän on että raskas harrastus vaatii raskaat huvit. Jatkan harjoituksia heti huomenna, tänään aion ostaa juustoja ja salakuljettaa viinipullon hotellihuoneeseen. Brillant Savarin on mun lempijuusto. Onni on urheilla vähän ja syödä vähän enemmän.