Kolmen tunnin juoksu
23.03.2009 13:06 | Fit.fi
Tapasimme valmentajani Christian Haglundin (Elite Trainersista) kanssa 30-vuotis juhlieni jälkeisenä maanantaina iltalenkin merkeissä. Olin päättänyt että juoksen 19 kilometriä, se nyt vaan tuli jostain mieleen. Kerroin aikeistani ja lähdimme liikenteeseen. Christian oli varautunut tunnin vauhtikestävyyslenkkiin, mutta oli myötämielinen suunnitelmani suhteen juosta kaksi tuntia.
Minulla ei ole lainkaan suuntavaistoa. Olimme juosseet liki puolitoista tuntia kun kysyin milloin tulemme takaisin kotiin. Christian vastasi että ihan kohta käännytään takaisin. Olin ihan autuaan tietämättömänä seurannut valmentajaani tietämättä että olemme juosseet koko ajan pois kotoa. Mahtavaa Christian! Näin sitä blondia juoksutetaan! Kummallakaan ei ollut puhelinta mukana ja aiheutimme huolta kumppaneillemme, jotka odottelivat että missä hiivatissa me viivymme. 1 h 40 minuuttia meni aikalailla kivutta, sitten alkoi sattua alavatsaan, varpaaseen, olkapäähän, polviin ja takareiteen. Tieto siitä, että kotiin oli vielä pitkä matka, pakotti unohtamaan kivun ja jatkamaan matkaa. Taskusta löytyi rusinoita. On se uskomatonta miten hyvältä voivat maistua rusinat tuossa vaiheessa lenkkiä. Viime syksyn Espoon puolimaratonilla meinasin pysähtyä etsimään maahan tippunutta rusinaa, rusinan markkina-arvo kun hipoo taivaita 15 kilometrin taipaleen jälkeen. Riski napata suuhunsa jotain muuta pientä ruskeaa oli sen verran suuri, että jätin rusinan ja jatkoin voivotellen matkaa.
Tienvarsilla olevat hampurilaismainokset pitäisi kieltää. Teki mieli haukata sitä julistetta, kun oli niin jumalaton nälkä. Kyltti tienvarressa kertoi, että kotiin on vielä 9 kilometriä, ylämäet saivat vauhdin lähes nollaan, eikä suoraan naamaan satanut lumi ja 15 sentin lumimatto jalkojen alla helpottanut etenemistä lainkaan.
Kahden tunnin kohdalla alkoi jo hymyilyttää. Kummallista että kipu tulee ja menee, kunhan vaan jatkaa matkaa, niin kroppa korjaa itsensä. Hämmästyttävän hieno kroppa minulla, vaikka olen sitä kaltoin kohdellutkin. Etureidet muuttuvat puupökkelöiksi kun lähestyttiin kolmea tuntia, mutta koti alkoi olla jo lähellä, niin se ei haitannut enää. Viimeisessä ylämäessä sain vielä kirittyä hieman ja pääsin Christianin rinnalle.
Kotipihassa tunsin itseni supersankarittareksi, olin juossut kauemmin kuin koskaan aiemmin. Olin juossut 3 tuntia ja 3 minuuttia. Matkaa taitettiin 25,16 kilometriä ja persuksista paloi 1677 kcal. Suhteellisen epäreilua ajatella, että yhdellä pitsalla ja viinerillä tuo koko potti saadaan nollille.
Tällä pitkällä lenkillä on suuri apu henkisessä valmentautumisessa, eihän tähän olisi tarvinnut lisätä kuin 17 kilometriä ja olisimme juosseet maratonin. Tulis jo kevät ettei tarvitsisi pukea niin älytöntä määrää vaatetta päälleen, tahtoo juosta shortseissa!