Girya Girl
19.01.2010 13:19 | Hanna Gullichsen
Siitä onkin taas aikaa, kun olen viimeksi vaivautunut liikkumaan ryhmässä. Pääni sai kääntymään Matinkylän Foreverin ilmoitustaululla oleva mainos tunnista nimeltä Girya-Boxing. Kahvakuulaa en ole eläissäni pidellyt ja nyrkkeilyhanskat olen nähnyt viimeksi Sylvester Stallonella Rocky Balboassa.
Saapuessani tunnille tein ilokseni havainnon, että neljä kymmenestä osallistujasta oli miehiä. Se lienee merkki, että tehokkaalle tunnille on tultu. Tunnin vetäjä Hannu Halonen toi minulle 8 kilon kuulan. Sanoi, että sillä on hyvä aloittaa. Muut kantoivat paikoilleen 12:n, 16:n ja 20:n kiloisia mohkäleitä. Luuleekohan vetäjä, että olen ihan neiti, ihan varmasti jaksaisin isommallakin. En tosin olisi jaksanut, sillä painuin sinne kaapin uumeniin ja kiskoin isomman kuulan mattoni viereen, koskematta siihen kertaakaan koko tunnin aikana.
Tunti alkoi muutaman perusliikkeen opettelulla, ja niistä sitten koottiin yhtäjaksoinen ohjelma. Kahvasta kiinni ja rauta heilumaan. Epäilin aluksi, että kuula lentää peiliin tai että olkapääni irtoaa sijoiltaan. Pelko meni nopeasti ohi ja aloin luottaa itseeni, mutta takanani huiteli 20-kiloinen kuula, jota piteli melko isokokoinen mies. Aloin pelätä, että mies huitaisee kuulan päähäni. Tiukasti se siitä kuitenkin piteli, sillä elossa ollaan yhä.
Puolen tunnin jälkeen saimme parit ja alkoi kuntonyrkkeily. Minä sain parikseni ihanan pirteän Sarin, joka vaikutti onneksi aika kiltiltä. Toiselle pistehanskat ja toiselle ne nyrkkeilyhanskat, sitten aloitettiin armoton allitreeni. Tuo kiltin oloinen Sari tikkasi kuin isoäidin Singer. Jouduin ottamaan iskut kiinni ihan tosissaan, ja Hannu kävi välillä patistamassa, että lyöhän Sari lujempaa.
Arvelin ääneen, että naisella oli hieman kertyneitä angsteja, hän myönsi sen olevan totta ja jatkoi hakkaamista. Vaihdoimme roolia ja huomasin, että itseltänikin lähti ihan kiitettävällä tahdilla hanska toisen eteen. Osaan nyrkkeilytermejä jo suoran ja koukun verran. Miten mahtava laji! Tiedoksenne, että mikään ei haise niin pahalle kuin ne pistehanskat. Eikä irtoa se haju käsistä ihan ensimmäisellä käsienpesulla treenin jälkeenkään. Toisaalta, se kuulunee tuohon miehiseen meininkiin.
Tälle tunnille on päästävä uudelleen. Monellako nyrkkeilijällä olette nähneet löysät käsivarret? Aivan, senkin takia. En siis valita, vaan otan ilolla vastaan tämän jäykän kropan joka ei seuraavana aamuna noussut sängystä ilman aviomiehen avustusta. Hiuksetkin jäivät harjaamatta, sillä kädet eivät nousseet vyötäröä ylemmäksi. Mies pisti hiukset puolestani ponnarille, näkisittepä vaan.