Rouva sokerileipuri
23.11.2009 13:39 | Hanna Gullichsen
Olen yrittänyt luoda joulun tuoksua kotiin keinotekoisesti tuoksukynttilöillä, siinä onnistumatta. Mikään kynttilä ei ole onnistunut huijaamaan minua, vaan on tuoksunut pelkästään parafiinipetokselle. Glögiäkään en jaksaisi keittää joka ilta. En pidä glögin mausta, mutta tuoksusta sitäkin enemmän.
Mieheni, ammatiltaan kokki, ehdotti että leipoisin pipareita. Saattaisi kuulemma tulla se joulun tuoksukin kaupan päälle. Aistin lievää sarkasmia hänen lauseessaan.Päädyin asioimaan Ison Omenan liian isoon Citymarkettiin. Löydettyäni oikean pakastealtaan huomasin että sitä koristi tuote väliaikaisesti loppu-kyltti. Joku muukin oli siis ajatellut leipoa kotiinsa joulun tuoksua valmistaikinapipareilla. Laiskat kotiäidit, te ehditte ennen minua.
Siispä kaivoin kokkimieheni leivontakirjat hyllystä ja aloin toden teolla hommiin. Kaikki hyvät ja oikeat leivontaopukset ovat tietysti ranskaksi, mutta eipä se minua haittaa, tiedän mikä on beurre ja sucre.
Ennen kuin kerron piparitaikinani valmistamisesta palaan hieman ajassa taaksepäin.
Saan melko paljon kommentteja painostani ja kyselyjä ruokavaliostani. Lukijoiden toimesta on ruodittu paksuja jalkoja, alipainoa, tissien pienuutta, isoa peppua, pituutta ja metabolismia. Pihtipolvet ja länkisääret, molemmat kiusaavat. Minulta on kysytty, että elänkö nälässä kun olen niin laiha. Ironista kyllä, minulle on suositeltu myös paastoa sillä näytän kuulemma niin paksulta.
Olen hoikka luonnostani, ja saan syödä melkeinpä mitä vaan lihomatta. Tähän osasyynä lienee se, että olen älyttömän huono keittiössä, enkä juurikaan laita ruokaa, saati leivo. Toki myös liikun paljon.
Mutta löydettyäni tuon ranskalaisen jumalten kirjoittaman sokerileipurikirjan, en ole ollut entiselläni. Eikä ole persuksenikaan.
Jonkin korkeamman tahon avustuksella onnistuin tekemään täydellisen kohokkaan, suklaavanukkaan ja sitruuna-marenkikakun. Vierailin tukussa ja hankin kotiin useampaa laatua suklaita, jauhoja, vaniljatankoja ja erilaisia mausteita. Ihmettelin isoon ääneen, että miksi mistään ei löydy vaaleaa muscovadosokeria. Mieheni keittiöstä tuli sokerileipomo.
Paras palaute oli täysin spontaani kommentti, jonka mieheni päästi suustaan eräänä iltana kun mascarpone-suklaa-juustokakku tuli uunista ulos. Hän totesi että onneksi meni kanssani naimisiin. Ajatelkaa, seitsemän vuotta hän jaksoi odottaa että alan leipoa kuten kunnon kotirouvat.
Jääkaapissa on tekeytymässä piparitaikina, siitä tulee kuulemma tuhat piparia ja muumitalo, niin iso se taikina on. Toivottavasti saan myös sen joulun tuoksun. Takapuolen koosta viis, nythän on joulu.