Varusteisiin ainakin 500!

Itse jouduin hankkimaan lenkkareiden lisäksi sen personal trainerin. Christianista tuli minulle hyvä ystävä, joten hän oli joka pennin arvoinen. Ja kuskasihan se minut maaliin siellä Tukholman maratonilla, hyvä sijoitus siis. Anteeksi, että puhun hänestä sijoituksena, on jäänyt tuo Audi-keskustelu jotenkin alitajuntaan…

Lenkkareita tuli hankittua kolme paria, ennen kuin löytyi ne oikeat. Eivät nämäkään oikeastaan ole kaksiset, mutta ovatpahan mustat. Mustien lenkkareiden metsästyksestä voisin kirjoittaa kirjan, niin pitkä prosessi se oli.

Juoksuhousuja on siunaantunut melkoinen nivaska. Ensimmäiset jotka ostin, olivat muuten tosi hyvät, mutta ne jäivät pussittamaan sieltä kriittiseltä kohdalta, enkä puhu nyt pepusta. Pesuohjelapussa luki homme, joten tuli sekin selväksi, minulla oli housut joissa on munapussi. Miten viehkoa.

Toiset housut ovat talvihousut, niillä voi juosta vain pakkasella. Ne on vähän lyhyet ja niiden kanssa pitää olla säärystimet. Säärystimiä minulla onkin kolmet.

Kolmannet housut ovat hyvät. Ne ovat polveen ulottuvat StellaMcCartneyn Adidakselle suunnittelemat byysat, tiukat ja ihanat. Niiden ongelma on se, että jos alle laittaa pikkarit, niin visible panty line on ihan törkeän selvästi näkyvissä. Kuka haluaa juosta raidat hanurissa, kysynpä vaan. Tämän takia, Christian, en tahdo, että juokset perässäni. En ole sitä sinulle aiemmin kertonut, mutta nytpä tiedät. Yleensä ratkaisen ongelman pukemalla noiden päälle vielä shortsit.

Rakastan shortseja. Oli niin vapauttavaa juosta ensimmäistä kertaa keväällä shortseissa, olo oli kuin jollain naturistilla - vapaa ja huoleton! Ikävää, että kohta alkaa taas se angstinen kalsarikausi.

Paitoja on jokaisella hihanmitalla, tiukkuusasteella ja kaula-aukolla. Talveksi on kunnon tekniset kerrastopaidat, kutsun niitä pakkopaidoiksi.

Minulla on aika pienet rinnat, joten sporttitopin kanssa ei pitäisi olla ongelmia, mutta se on juurikin se huolen aihe numero yksi. Jos se on liian tiukka, niin olo on kuin kakkosnelosella. Olen onnistunut ostamaan kolme kertaa liian tiukan topin, ihan vaan siksi, että myyjät kehottavat aina ottamaan mahdollisimman NAPAKAN. No ovatpa niin napakoita, ettei henki kulje.
Alushousut ovat teknisiä ja ihmeellisiä. Niissä on heijastinnauhaa. Olen jauhanut noista heijastinnauhoista jo aika monelle, mutta en muistaakseni vielä teille. Miksi ihmeessä urheilualushousuissa on heijastin? Yöjuoksuja varten? Minä en vaan ymmärrä.

Sitten löytyy sukkia, koot ovat välillä 35-43. En ole kauhean nirso, otan ne mitkä ensimmäiseksi tulevat ulos kuivausrummusta. Ihan sama vaikka molemmissa lukisi left.

Varoituksen sana kaikille sporttivaatteita peseville hermoraunioille: osa teknisistä vaatteista aiheuttavat kummallisen sähköjännitteen kuivausrumpuun. Kun kuivauksen jälkeen työnnät käden sinne noukkiaksesi ne pois, niin johan jysähtää. Olen saanut ihan oikean sähköiskun ja näin sellaisen salaman tapaisen (tätä kukaan ei usko) kerran kun olin pyykkäämässä. Ei puutu jännitystä minun arjestani.

Näiden lisäksi on juomapulloja, juomavöitä, hikinauhoja, salihanskoja, fleecejä, pipoja, hanskoja ja musiikkivempaimia. On geelejä, urheilujuomaa, magnesiumia ja banaaneja. Löytyy juoksukirjoja, juoksulehtiä, mitaleita, numerolappuja, hakaneuloja, taulukoita, venyttelyohjeita, saliohjelmia ja käsipainoja. Onhan tuolla myös crosstrainer, vinopenkki, joogamatto, jumppapallo, hyppynaru ja joku ihmeellinen vatsalihaslaite, jolla rullataan ees taas. Itse pääsen vaan ees ja sitten rojahdan lattiaan.

Niin että kyllä juokseminen on helppoa, ihan vaan pelkät lenkkarit. Syksyn marjat, sanon minä.