Toinen tunti

Toinen tunti edessä. Aurinko paistaa, ja elämä hymyilee. Päätän kävellä kotoani keskustaan Putkisto-studiolle. Ajatukseni lentää kuitenkin nopeammin kuin jalkani, ja äkkiä huomaan haaveiluni keskellä olevani pahasti myöhässä. Laatuaikani auringon kultaamassa ulkoilmassa muuttuu ryntäämiseksi kieli vyön alla läpi katupölyisen keskustan. Ehdin paikan päälle juuri ja juuri.

Pukuhuoneessa vedän huohottaen verkkarit jalkaan ja kiroilen. Äijäporukkamme vetäjä ”Gene” Keurulainen tervehtii minua käytävällä tuttavallisella läpsäisyllä olkapäähän. Tunnistan eleen jalkapallokentiltä. Hetkessä tunnen itseni taas maajoukkuemieheksi, ja kiireen aiheuttama ärtymys on tiessään. Alan ymmärtää hyvän valmennuksen merkitystä.

Käymme nopeasti läpi ensimmäisellä kerralla syntyneitä tuloksia. Kipeitä jalkoja löytyy yhdeltä jos toiseltakin Äijältä. Mutta myös varovaisia havaintoja ”ei niin kiristävistä” lihaksista. Kaikkia meitä yhdisti kokemus ensimmäisen tunnin jälkeisestä kevyestä olosta. Positiivisista tunnelmista kertoo jo sekin, että kaikki miehet ovat saapuneet myös toiselle tunnille.

Tällä kertaa keskitymme erityisesti hengitykseen ja käymme nopeasti pallean toimintaa läpi. Tunti koostuu hengitysharjoituksista, aerobisesta osuudesta, joka sisältää vartalon kiertoja ja pitkiä venytyksiä. Jumppapallon lisäksi käytämme apuna kuminauhaa. Vempeleet tuovat mukavaa vaihtelua liikkeisiin. Availemme rintakehää ja takareiteni huutavat taas vuorollaan hoosiannaa.

Venytyksillä on eläinmaailmaan viittaavia nimiä, kuten heinäsirkka. Keurulainen ohittaa ne kuitenkin sivulauseissa ja hyvä niin. Kuka mies haluaa kuulla, että venytys, jonka aiheuttama tuska saa melkein verisuonen poksahtamaan ohimolla, on nimeltään perhonen?

Liikkeet tehdään repimättä ja omia luonnollisia liikeratoja kunnioittaen. Se on minulle välillä vaikeaa, koska olen tottunut repimään ja olemaan kunnioittamatta omia luonnollisia liikeratojani. Äijät tekevät töitä tosissaan, ja mikä tärkeintä: kukaan ei valita.

Puolentoista tunnin sessio laukkaa ohi täysin huomaamatta. Juuri kun alan päästä vauhtiin, niin on aika panna pillit pussiin. Olo on jälleen kevyt. Maltan tuskin odottaa ensi viikkoa.