Pilatestunnille!

Olen pystynyt tähän asti vääntämään freelancerin työni niin, että olen päässyt osallistumaan kaikille Äijä-Putkisto-tunneille. Nyt on kuitenkin seinä vastassa. Teatterikeikka vei minut Kouvolaan Lokin harjoituksiin, ja viimeinen Äijä-tunti jää osaltani väliin. Vaan enpäs antanutkaan periksi, vaan päätin sinnikkäästi jatkaa tutkimusmatkaa venyttelyn ihmeellisessä maailmassa. Tartun puhelimeen ja hetken mielijohteesta hankkiudun pilates-yksityistunnille.

Ja näin homma etenee: tutuksi käynyt Putkisto-studio, vetäjä Keurulainen ja Äijä-Putkisto-porukka on äkkiarvaamatta vaihtunut uppo-outoon saliin, tunnin vetäjä on nainen nimeltä Daria, ja ympärillä… ei ketään. Ja pisteenä iin päälle; lajina ei ole edes Method Putkisto, vaan MP Pilates. Katson yksinäistä hahmoa kolkon jumppasalin peilissä ja esitän itselleni kysymyksen: oletko seonnut?

Tunnin alku on tottumattomalle rankka kokemus. Kenenkään taakse ei pääse piiloon, ja ryhmän sosiaalinen tuki puuttuu. Herää omituisia kysymyksiä, kuten uskaltaako vetäjälle puhua? Nauraako hän, jos teen väärin? Aikooko hän rääkätä minut henkihieveriin, kun todistajia ei ole läsnä? Milloin verkkarini olivat viimeksi pesussa?

Nopeasti huomaan olevani ammattilaisen käsissä. Nyt ei tosin keskustella jalkapallosta, vaan ohjeita liikkeisiin alkaa sadella saman tien. Hetkessä olen pötkölläni, raajat eripuolille salia sojotellen ja yritän hengittää hallitusti. Alkusokin yli päästyäni homma muuttuu ihan hauskaksi.

Yksityistunti on armoton. Kun tunnin pitäjä keskittyy vain sinuun, ei yksikään virhe mene läpi, ja niitähän riittää. Toisaalta se on myös session suola. Ohjaaja kehottaa tekemään liikkeet hitaasti, jotta keho ehtii hermottua, oppia uusia liikeratoja. Putkiston ja pilateksen lähtökohdat ovat suunnilleen samat.

Molemmissa on kyse kehon hallinnasta keskilinjan kautta. Lantion asento ja syvät vatsalihakset ovat erityisesti tarkastelun kohteena. Liikkeet tehdään lattiatasossa, repiminen on kielletty ja treenin jälkeen on irtonainen ja hyvä olo. Liikkeissä on eroja, ehkä Putkisto painottuu enemmän venyttelyyn ja pilates syväjumppaan? Tällä kokemuksella en halua vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, you know.

Ryhmässä vai yksin? Henkilökohtaisesti: ryhmässä. Mutta vaihtelu virkistää. Ja tulipa kerrankin tehtyä liikkeet oikein, alusta loppuun.

Olen tässä mietiskellyt, miksi venyttelylajeihin liittyy usein mielikuva kieltäymykseen ja puhtauteen perustuvasta kokonaisvaltaisesta elämäntavasta, jolloin kynnys osallistumiseen kasvaa. Ainakin miehillä. Mikseivät venyttelysessiot voi olla vain hauskaa yhteistä tekemistä ilman tavoitteellista henkistä kasvua ja valaistumista?