Nike Conventionin parasta antia oli David Staufferin vetämä Fitness Express-tunti. Tuntikuvauksessa luvattiin kehon omaa painoa hyödyntävä tehotunti. Siinä kerrottiin myös Davidin olevan ohjaustyyliltään vahvasti atleettinen. Se todellakin piti paikkansa, mies ohjasi nerokkaan innostavasti ja tunnin jälkeen katselin ihmeissäni käsivarsiani, jotka tuntuivat erityisen atleettisilta ja lihaksikkailta. Metamorfoosi Kike Elomaaksi on kovassa vauhdissa.
Tunti alkoi yksinkertaisella lämmittelyllä, jossa jalkoja ei juurikaan liikutettu, kevyt kyykkäys ja muutamat yksinkertaiset liikkeet saivat lämmön pintaan ja aherrus saattoi alkaa.
Apuna oli steppilauta, jota en aiemmin ole suostunut vapaaehtoisesti lähestymään. Ainoastaan jumppapallo ajaa ärsyttävyydessään steppilaudan ohi. Yleensä kun siihen laudan päälle hypitään ja veivataan kroppaa ympäriinsä, saan siitä pänsärkyä enkä opi koordinaatteja. Törmäilen muihin jumppaajiin ja aiheutan pahennusta. Nyt sitä onneksi käytettiin lähinnä alustana, kun hyökättiin allien kimppuun. Asetuimme dippausasentoon kädet laudalla, peppu ihan liki steppilautaa. David komensi tekemään kymmenen toistoa jonka jälkeen istuttiin alas. That was easy, right? Kyllä, iisi oli. Seuraavaksi kaksikymmentä toistoa. Sekin meni ihan kevyesti. Sitten oli vuorossa kolmenkymmenen toiston sarja. You can do it, it´s all in your head, you can do it. Ja mehän teimme. Sattui ja pakotti, mutta pienten kiljahdusten ja puhinan jälkeen saimme setin kasaan. Congratulations, you´ve done 60 already, only 40 to go! Kahdessa erässä suoritimme jäljellä olevat ja olimme tehneet sata dippausta. Tällä metodilla tuo sata on helppo tehdä itsekseenkin, kun sen laskee noin mukavasti. Käsien kimpussa jatkettiin. Hauiskäännöissä käsipainoilla toinen käsi piti painoa staattisessa pidossa, 90 asteen kulmassa, kun toinen käsi teki töitä. Davidin käsilihaksissa oli ihmettelemistä, mutta treenin jälkeen uskoin tunnin tehoon ja painoin kaikki liikkeet muistiin, jotta pystyisin toistamaan liikkeitä jatkossakin, omissa treeneissä. Hauiskääntö tangon kanssa sai uusia käänteitä, kun käsien asentoa vaihdettiin vuorotellen vastaotteesta myötäotteeksi, yksi käsi kerrallaan.
Vatsarutistukset tuntuivat siinä määrin, etten pystynyt tekemään koko sarjaa. Kateellisena katselin vieressäni jumppaavia sissejä, jotka saivat jokikisen puristuksen tehtyä.
Olkapäät saivat kyytiä mitä moninaisimilla liikkeillä, enkä saanut tunnin jälkeen auton avainta virtalukkoon ilman ponnisteluja, tunti oli siis todella toimiva.

Koitin vielä viimeisenä päivänä Pole Dancea, mutta totesin olevani liian jäykkä ja pöljä onnistuakseni noin sensuellissa ja notkeutta vaativassa lajissa. FITin päätoimittaja sen sijaan kehräsi kuin kissa tankonsa kanssa.
Tunnin vetäjä, ruotsalainen Elaine Rydberg oli sonnustautunut upeisiin, sinisiin polvisukkiin. Lopetin tunnin kesken ja kävin ostamassa samanlaiset sukat. Jos ei voi liikkua kuin hän, voi ainakin yrittää pukeutua kuin hän.

Näiden festareiden jälkeen olin hönössä flow-fiiliksessä koko sunnuntai-illan ja seuraavan päivän. Yksi parhaista liikunnan tuottamista fiiliksistä, sitten viime toukoisen maratonin. Olisipa tämän sorttisia tapahtumia useammin kuin kerran vuodessa.