Moikka! Liityin itse paikalliseen kuntoklubiin joulukuussa 2008. Kärsin polviongelmista ja se olikin alkuun aika onglemallista, kun kumpikin polvilumpio on käynyt pois paikoiltaan, toinen pari kertaa ja toinen kymmenkunta. Varsinaisesti polvissa ei ole muuta vikaa kuin yliliikkuvuus, joka on mulla ongelmana vähän kaikkien nivelien kanssa, ja tietysti sitten niihin kohdistunu paino, melkein 100kg oli tuota elopainoa pahimmillaan ja pituutta kuitenkin vain 160cm eli kyllä siinä oli massaa millä lähteä liikkeelle. Aloitin sinnikkäästi ensin salin kuntopyörillä ja crosstrainereilla mutta kyllästyin niihin todella pian ja siirryin BodyPumpin suurkuluttajaksi. Kiinnitin paljon huomiota (ja kiinnitän edelleen) siihen, että kun teen kyykkyjä ja askelkyykkyjä että jalkani ovat oikeassa asennossa, polvet ja varpaat samassa suunnassa.
Tein pienillä painoilla, vasta noin 6-8kk jälkeen rupesin nostamaan painoja kun aloin jumpata tosi aktiivisesti (3-5krt/vkossa) ja alkoi kuntokin kohota.
Selvästi tuo reisilihasten vahvistaminen auttaa polviongelmiin, mutta sen verran on vielä painoa ylimääräistä, että niihin täytyy vielä kiinnittää huomiota. Sitten siirryin spinningin pariin. Siellä en alkuun todellakaan pystynyt polkemaan seisaaltani minuuttiakaan. Hiki lensi ja tuntui että eihän tässä ole mitään järkeä.. Mutta pikkuhiljaa. Ensin kävin 25min tunneilla ja kun jaksoin polkea ne ohjaajan mukana eli myös seisaaltaan, siirryin 45min tunneille, sitten 60min, sitten 75min ja 90min... sittemmin on tullut vedettyä yksi spinning-maratonikin, 3h 10min pyörän selässä. Pyöräily helpottui kyllä TODELLA paljon kun hommasin spinning-kengät. Sen jälkeen lajista rupesi löytymään ihan uusia ulottuvuuksia.

Sitten löysin BodyAttack ja BodyCombat tunnit. Salilla jossa käyn, on todella mukava ja avulias henkilökunta (iso kiitos vaan Hyvään Kuntoon) ja ohjaajat kaikki ovat pystyneet tarjoamaan kevyempiä vaihtoehtoja liikkeisiin, esim. hyppimisen voi usein korvata marssimisella ja punneruksiin ja dippeihin ja muihin tosi rankkoihin liikkeisiin pystyy soveltamaan kevyempiä vaihtoehtoja. Jos on ollut semmoinen olo ettei jotain ole pystynyt tekemään, ja valmiiksi ei ole sitä kevyempää vaihtoehtoa tarjottu, olen jutellut ohjaajan kanssa, ja aina on tullut apuja.

Alkuun piilottelin takarivissä mutta nyt olen siirtynyt suoraan eturiviin, jossa näen oikeasti mitä teen. Ei enää kiinnosta lentääkö hiki, punoittaako naama, löllyvätkö läskit, vaan ainoastaan se, että miten saan jumpasta kaiken mahdollisen hyödyn irti, ja samalla teen liikkeet mahdollisiman oikein.

Koska myös ruokavalio on pistetty uusiksi ja saliohjelmat hommattu, on tietysti painokin laskenut aika paljon, kaikenkaikkiaan noin 15kg ja matka jatkuu, en enää ole automaattisesti se isoin tuolla tunneilla. Onneksi meillä uskaltavat kaiken kokoiset ihmiset tulla jumpille. Vaikka tuo painonpudotus ei kuulosta kauhean suurelta määrältä, näytän pienemmältä ja oloni on kevympi kuin 2,5 vuotta sitten kun painoin saman verran kuin nyt. Silloin olin enimmäkseen läskiä, mutta nyt on tilanne aika toisenlainen. Vyötäröltäni on kadonnut 20cm viimeisen 6kk aikana.

Itse en ole hirveästi panostanut noihin jumppavaatteisiin rahallisesti. Koska omaan isot rinnat ja vatsaakin on ollut, niin toki tämä löllyminen ja höllyminen on tuttua. Mä olen ratkaissut ongelman sillä, että ostin vähän paremmat sporttiliivit, hinta noin 40€ Anttilasta, ja pidän aina jumpissa kahta paitaa. Monet tätä ihmettelevät mutta mä laitan aina alimmaiseksi paidaksi ns. painijatopin. Niitähän voisi laittaa vaikka 2 päällekkäin halutessaan, ja esim. J&C myy näitä kaksin kappalein, muistaakseni yhteishintaan 19.90€. Siihen päälle vielä joku kireämpi t-paita (ei tavallinen löysä malli) niin siinä on jo vähän tuetumpi olo keskivartalossa. Housuina olen käyttänyt aika perus trikoohousuja (vähän löysemmillä lahkeilla) joista ostin parit kappaleet Tarjoustalosta hintaan 9.90 kpl. Eli tavallisilla vaatteilla pystyy kikkailemaan, suosittelisin itse tiukahkoja vaatteita jotka myötäilevät kroppaa, niissä on helpompi liikkua kun vaatteet ei liiku mukana ja pyöri päällä. Hyviin kenkiin kannattaa musta ennemminkin satsata.

Kyllähän se liikkuminen reilun ylipainon kanssa (itsellä sitä on ollut enimmillään noin 30-35kg) on rankempaa, mutta toisaalta mä olen saanut sen takia ehkä jopa erikoishuomiota ohjaajilta kun ovat usein tarjonneet mulle apujaan ja neuvojaan siitä, miten voisin liikkeet suorittaa. Ja toisaalta, kun on enemmän painoa, tekee myös varmaan raskaamman reenin kuin muut. Ja kun se kunto alkaa nousta, kroppa kiinteytyä ja paino pudota, ja sitä mukaa pystyy tekemään enemmän ja enemmän, se itsensä ylittämisen tunne on parempaa kuin popcornit :D

On vieläkin paljon juttuja joita en pysty tekemään, esim. punnerruksia menee vain muutama, loput tehdään polvillaan vain yläkropalla, ojentajadipit menee steppilaudalla taaksepäin nojautuen eikä laudan reunalta alas tullen, hooverissa olen säärien varassa enkä varpaillani.. mutta vielä tulee päivä jolloin pystyn kaikkeen tuohon :)