Treenin jälkeen peiliin katsominen on aina yhtä jännittävä kokemus. Sojottaako tukka kohti taivasta vai roikkuuko se hikisuortuvina pitkin poskia? Entä mikä on kasvojen punaisuuden aste? Löytyykö laikukkaasta hipiästä uusia kivoja kuvioita? Jumpan jälkeen pukuhuoneesta kuuluu usein järkyttyneitä huudahduksia: ”Voi kamala minkä näköinen mä oon! Miten mun naama voi olla näin punainen?” Hei, se punaisuus kertoo vain siitä, että olet ainakin tehnyt kunnon treenin!
Itse hikoilen liikkuessani kuin asfalttimies, etenkin päästä. Spinningtunnilla pyöräni alle kertyy kauniisti välkehtivä lammikko ja hikinauhan virkaa ajavasta hiuspannasta voisi puristaa litran vettä. Tai siis hikeä. Pumpin maastavedoissa silmälasit valuvat pitkin nenänvartta ja ote lipsuu tangosta. Puhumattakaan tosiaan siitä ”terveestä hehkusta”, joka kasvoille nousee. Maastopyöräillessä yhtälöön voidaan vielä lisätä kuraroiskeet ja oksien naarmuttamat sääret. Sekä tietenkin kypärän alla liiskaantunut frisyyri. Kuva peilissä on treenin jälkeen kaikkea muuta kuin freesi.
Jotkut yrittävät ennakoida liikunnan aiheuttamia ei-niin-imartelevia muutoksia paklaamalla kasvonsa puuterikerroksen alle ennen treeniä. Olenpa nähnyt jonkun lisäävän ripsiväriäkin salille mennessään. (Mietin vaan, että mistäköhän sen ripsarin sitten tunnin jälkeen löytää…) Toisen koulukunnan mukaan paksu meikkikerros estää ihoa hengittämästä liikunnan aikana ja aiheuttaa pidemmän päälle ties mitä näppyjä.
Oli niin tai näin, jutun pointti on kuitenkin se, että mielestäni treeni saa näkyä naamasta muutenkin kuin hymynä :)
