Uusi vuosi on tunnetusti aikaa, jolloin tehdään kymmenittäin lupauksia jotka sitten unohtuvat arjen pyörähtäessä taas toden teolla käyntiin. Kuntosalien pukukopit pursuavat uusista innokkaista treenaajista ja steppilautojen asettelu saliin siten, ettei kukaan astu naapurin varpaille vaatii astronautin hahmotuskykyä. Ruuhkaa kestää reilun kuukauden, mutta sen jälkeen tilanne rauhoittuu ja jäljelle jäävät ne tutut naamat. Toki joka vuosi joukkoon liittyy myös niitä, jotka onnistuvat pysyvässä muutoksessa ja joiden treeni-into ei sulakaan lumen (mitä se muuten on?) mukana.
Nyt on siis hyvä hetki tehdä lupauksia. Oma lupaukseni vuodelle 2012 on seuraavanlainen: yritän napata lenkille tai jumppaan mukaan kaverin! Minulla on paha tapa laiminlyödä yhteydenpitoa ystäviini vedoten ties mihin kiireisiin. Ja yleensä yksi näistä kiireistäni on treenaaminen. Olen tottunut käymään salilla ja juoksemassa yksin, napit korvilla omia juttuja miettien. Usein olen niin omissa maailmoissani, etten edes huomaisi jos joku tuttu juoksisi vastaan. On varmaan joskus muuten juossutkin. Mutta miksi en kilauttaisi silloin tällöin kaverille ja kysyisi häntä mukaan lenkkipolulle? Yhteisen ajan löytäminen voi olla vaikeaa, mutta tuskin kuitenkaan mahdotonta. Samalla voisi vaihtaa kuulumiset ja käydä vaikka treenin päälle parantamassa maailmaa palauttavan ruoan ja juoman merkeissä. Kaverin kanssa juorutessa sykekin pysyy aisoissa. Pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta, vai miten se nyt meni?
Kuva: Lululemon flickr
Lisää uusi kommentti