Ensimmäinen ajatus kesälomalla herätessä: KAHVIA! Toinen ajatus heti siihen perään: MITÄ TÄNÄÄN TREENATTAIS? Reiluun neljään viikkoon olisi tarkoitus saada ympättyä kaikki ne liikuntamuodot, joita ei voi (tai halua) marraskuun räntäsateissa harrastaa. Jostain syystä näitä kesälajeja on muuten paljon enemmän kuin talvilajeja, vaikka kaiken järjen mukaan tilanne pitäisi näillä leveysasteilla on täysin päinvastainen!
Vähemmästäkin pukkaa lomaliikuntastressi. Ensimmäinen viikko meneekin puhtaasti suorittaessa: maanantaina maantielenkille, tiistaina melomaan, keskiviikkona kiipeilemään, torstaina maastopyöräilemään, perjantaina frisbeegolfia (Okei, tää on enemmän hengailua kuin liikuntaa…), lauantaina sataa eli salille (Lomaliikunnan sääntö nro 1: Aurinkoisella ilmalla ei treenata sisällä!), sunnuntaina sekä joogaa että sauvakävelyä. Vielä kun kattilaan lisätään parit grillijuhlat ja terassihoukutukset niin soppa on valmis. Mahdoton yhtälö ratkaista, ainakin aamu-uniselle humanistille.
Jos liikunta tuntuisi pakkopullalta ja lenkkipolulle olisi potkittava itsensä väkisin, niin silloinhan mitään stressiä ei edes syntyisi. Kesäloma menisi mukavasti laiturinnokassa makkaraa syöden ja sinappia suupielistä nuoleskellen. Mutta koska liikunnasta on tullut tapa, josta nauttii jopa enemmän kuin siitä makkarasta ja johon on kaiken lisäksi kehittynyt keskivaikea riippuvuus, treenaaminen nouseekin prioriteeteissa monen muun kesätekemisen ohi.
Onneksi yhden lajin voi kuitenkin yhdistää näppärästi ”oikeaan elämään”. Siispä hyppäämmekin pyörien selkään ja huristamme mökkibileisiin spandexit jalassa. Siinä vaiheessa kun me saavumme paikalle, makkarat tirisee jo grillissä. Kaksi kärpästä ja silleen.
