En keksi montaakaan tilannetta, missä ihan aidosti tykkäisin lisäpainosta. Yleensähän kilojen kanssa puljaaminen tuottaa lähinnä päänvaivaa ja stressiä: jonottaessa hermostuneena check-iniin liian painavan käsimatkatavaran kanssa, työntäessä raskasta maastopyörää kivikkoisessa ylämäessä ja taistellessa juhlapuvun vetoketjua kiinni pizzanhuuruisen Italian reissun jälkeen. Onneksi aina kuitenkin löytyy poikkeus. Minulle se on Bodypump.
Olen monesti miettinyt, mikä maaginen voima saa minut raahautumaan viikosta toiseen tälle Les Millsin konseptitunnille kuuntelemaan samoja biisejä ja tekemään samoja kyykkyjä, rintapunnerrusta, hauiskääntöä ja vipunostoa. Vastaus on ne lisäkilot! Aina uuden ohjelman alussa tuntuu siltä kuin tanko olisi tehty lyijystä, mutta kummasti kuitenkin kolmen kuukauden päästä huomaan vaivihkaa sujauttaneeni pari kiloa lisää selkäbiisiin ja vaihtaneeni käsipainot pikkuisen jykevämpiin (Ja kivemman värisiin, muuten!). Itsensä haastaminen tuo huimasti lisäpuhtia kaavamaiseen treeniin. Jos ohjelmasta toiseen lataa rutiininomaisesti samat kiekot tankoon, niin tylsäksihän se käy. Usein jo ennen tuntia päätän, mikä lihasryhmä sillä kertaa saa luvan treenata muita kovempaa.
Tässä vielä pieni vinkki: jos ei painojen lisäämisen jälkeen heti jaksakaan ihan jokaista toistoa tehdä samaan tahtiin kuin ohjaaja, niin kukaan ei kiellä pitämästä pientä lepotaukoa. Rintakappaleessa sitä ei edes muut treenaajat huomaa, koska kaikki tuijottelevat niin keskittyneesti kattoon ;)
Lisää uusi kommentti