Uusimmassa FIT-lehdessä on pari kirjoittamaani artikkelia. Toinen niistä löytyy sivulta 10 ja sitä voivat kaikki kuntoilijat - fillaristit mukaanlukien - soveltaa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan treenin kehittävin, tai jopa ainoa kehittävä hetki on nimittäin se, jolloin jalkoihin puskee maitohappoja ja keho on sen äärirajoilla.
Lähteenä jutussani käytin Arthur de Vanyn kirjaa The New Evolution Diet, jossa oli esimerkkinä käytetty pyöräilijää, joka ajoi vuosikaudet säännöllisesti 50km pyörämatkat töihin. Hän siirtyi myöhemmin tasavauhtiseen kuntopyöräharjoitteluun. Vaikka hän ajoi tasan saman matkan tasaisella nopeudella saliolosuhteissa, kunnon kehitys tyssäsi kuin seinään ja esimerkkitapaus lihoi 12 kiloa. Myöhemmin hän tajusi, että pyöräillessään töihin matkan varrella oli kaksi isoa ylämäkeä, jotka olivat harjoitustehon kannalta ratkaisevia: niiden nouseminen sai sykkeen nousemaan 210 lyöntiin per minuutti. Vaikka niiden kesto oli vain noin viisi minuuttia kokonaisharjoituksesta, olivat ne harjoituksen kannalta merkittäviä.
Näin fillaristi voi soveltaa teoriaa käytännössä:
• Hyödynnä ylämäet ja puske ne niin lujaa kuin mahdollista.
• Vaihtele harjoitustehoja: älä aja tasaista vauhtia, vaan tee välillä spurtteja.
• Yllätä itsesi: älä aja aina samaa matkaa, samaan aikaan, vaan lisää harjoitusohjelmaasi poikkeamia.
• Treenaa ihan täysillä kerran tai kaksi viikossa, mutta muista levätä. Kova treeni kehittää, mutta liian usein toistettuna se kuormittaa kehoa liikaa.
Lisää siis uusimmassa FIT-lehdessä, joka löytyy lehtipisteistä.
