Stressierkki mielenrauhaa etsimässä

Hyvinvointi on paljon muutakin kuin hyvä fyysinen kunto. Se on riittävää unta, hyvää ja ravitsevaa ruokaa, läheisten seurasta nauttimista ja stressittömiin hetkiin heittäytymistä. Minä olen aina ollut vähän sellainen stressaaja. Sanotaan, että pieni stressi usein parantaa ihmisen suorituskykyä ja allekirjoitan väitteen täysin. Olen ehdottomasti tehokkaimmillani, kun minulla on muutama projekti päällä yhtä aikaa ja aikataulut, joista täytyy pitää kiinni.

Useimmat varmaan löytävät pienestä stressistä juuri sitä tarvittavaa buustia työpäiviinsä, mutta raja sopivan ja kuormittavan stressin välillä on lopulta melko pieni. Leikittelin mielessäni vanhalla sananlaskulla: ”Stressi on hyvä renki mutta huono isäntä.” Milloin tietää, että tilanne on mennyt överiksi?

Huomasin itse viime kesänä, että työni kuormittaa minua henkisesti liikaa, kun en päässyt irti työasioista lomallakaan, kärsin univaikeuksista ja ajatus töihin menemisestä aiheutti ahdistusta. Vaikka pidin jatkuvaa to do -listaa tehtävistä ja kirjoitin ylös kaiken mahdollisen muistettavan helpottaakseni aivojeni taakkaa, työasiat tunkivat silti uniini. Iltaisin en saanut unta, kun en saanut mieltäni rauhoitettua ja nukahdettuani heräsin aamuyöllä uudestaan siihen, että olin tehnyt unissani töitä jo useamman tunnin. Lienee sanomattakin selvää, että silloin lepo jäi aika vähäiseksi. Onneksi osasin kuunnella itseäni ja päästää irti liian kuormittavasta työpaikasta.

Olen selvästi ihmistyyppiä, joka tykkää pitää itsensä aktiivisena ja puolivahingossa haalii aina enemmän tehtäviä kuin lopulta välttämättä jaksaa tehdäkään. Ylitunnollisena ihmisenä en koskaan ole jättänyt hommiani hoitamatta, mutta ylikuormituksen alla olen nyt oppinut tunnistamaan orastavan burnoutin oireet nopeasti. Ahdistus ja univaikeudet eivät ole täysin poistuneet elämästäni, mutta nyt en anna niiden ottaa yliotetta itsestäni. Ymmärrän hiljentää tahtia, kun uni ei taas tule illalla silmään.

Urheilu on monille hyvä keino nollata pää, kun alkaa ahdistaa, mutta jos uupumus on päässyt siihen pisteeseen, että treenaamaan lähteminen tuntuu mahdottomalta, voi jo rauhallisesta iltakävelystä raikkaassa ulkoilmassa olla apua. Toinen hyvä keino rauhoittua on aikaistaa iltarutiineja niin, että esimerkiksi asettaa aikarajan, mihin mennessä tietokone ja telkkari tulee sulkea ja menee sänkyyn jo hyvissä ajoin ennen varsinaista nukkumaanmenoaikaa. Olen itse hektisessä elämänvaiheessa joutunut välillä paiskimaan töitä myöhään iltaan asti ja on turha haaveilla, että työmoodissa hyrräävät aivot malttaisivat rauhoittua uneen saman tien. Jos siihen vain suinkin on mahdollisuus, sänkyyn on mukava mennä jo vaikka yhdeksän aikaan illalla juttelemaan, lueskelemaan ja rauhoittumaan, niin yleensä klo 23 mennessä mieli on jo valmis yöpuulle.

Millaisia keinoja teillä muilla on stressinhallintaan liikunnan ohella?