Lusmu täällä terve! Melkein hävettää kirjoitella näin pitkän tauon jälkeen taas, mutta totuus on se, että viime aikoina treeniaiheiseen blogiin ei ole (vieläkään) ollut paljon kirjoiteltavaa. Alan vahvasti olla sitä mieltä, että meikäläistä ja urheilua ei vain ole tarkoitettu toisilleen.
Eeva Kolu vertasi taannoisessa Fitiin kirjoittamassaan kolumnissa liikuntaa parisuhteeseen ja tunnistin itseni monesta tekstin kohdasta. Minun kohdallani ei vain voi puhua edes mistään kunnon suhteesta, vaan minun suhtautumistani liikuntaa kohtaan kuvastavat paremmin ”yhden illan juttu” ja ”irtosuhde”. Taidan olla liikunnan suhteen sitoutumiskammoinen, ”liikuntasinkku”.
Liikuntaan liittyvä sitoutumiskammoni on johtanut siihen, että kovin pitkää tai intohimoista suhdetta mihinkään lajiin ei ole koskaan päässyt syntymään. Olen liikunnan suhteen aivan häikäilemätön playeri – kokeilen satunnaisesti yhtä lajia sieltä, toista täältä, enkä lähde toisille treffeille juuri koskaan. Joskus harvoin saatan hetkeksi jopa ihastua, mutta useimmiten ihastus laantuu yhtä nopeasti kuin syntyikin ja viimeistään kuukauden päästä suhde yleensä on muuttunut liian vakavaksi minun makuuni. Siinä vaiheessa olen silmää räpäyttämättä valmis vaihtamaan jumppatunnin, juoksulenkin tai salitreenin kiinnostavampiin houkutuksiin, kuten kahvihetkeen kaverin kanssa tai sohvalla makoiluun suosikkisarjaa katsellen.
Alan olla epätoivoinen. Ikuinen liikuntasinkku ei ole valmis tekemään töitä kestävän ja säännöllisen suhteen eteen. En ymmärrä, miten se on joillekin niin helppoa. En tiedä, mitä tarkoittaa, kun ihmiset kuvailevat liikunnan olevan elinehto. He ovat varmastikin kypsiä sitoutumaan, kestämään myötä- ja vastamäet ja uhraamaan löhöily-potentiaalisia hetkiä rakkaansa tähden. Usein sanotaan, ettei sitoutumiskammoa ole olemassakaan. Että sitkeinkin peluri taipuu, kunhan Se Oikea vain tulisi vastaan. Nyt pitäisi löytää vain Se Oikea. Ja tiedätte mitä siitä asiasta sanotaan, harvoinpa se Suuri Rakkaus tulee ovea kolkuttelemaan, joten on varmaankin parasta lähteä itse liikkeelle ja toivoa, että onni osuu kohdalle. Ehdotuksia liikuntarakkauden metsästykseen otetaan ilolla vastaan!
Kommentit
Itselleni tietyt
Itselleni tietyt liikuntalajit ovat tärkeitä ja rakkaita ja niitä jaksaa harrastaa. Koen kuitenkin vaikeaksi harrastaa liikuntaa "oikein" eli esimerkiksi monta kertaa viikossa matalasykkeistä liikuntaa ja muutenkin liikkua monipuolisesti. Varsinkin näin talvella kävely ei vaan jaksa innostaa! Toinen suuri syy harrastaa liikuntaa on patoutumien purkaminen. Olen miettinyt, että kuinka ennen liikuntaharrastustani niitä edes purin? En tiedä mitä muuta sanoisin, kuin että kokeile rohkeasti kaikkia lajeja! Ainakaan ei kannata sitoutua kuntosaliin ja olla käymättä, eräs ystäväni teki tämän virheen ja maksaa turhasta :/ Tsemppiä!
Moik! :) Itselleni Se Oikea,
Moik! :) Itselleni Se Oikea, tai pikemminkin Ne Oikeat ovat ohjatut liikuntamuodot. Juoksemisen kanssa itselläni on juurikin irtosuhde, mutta esim. BodyPump tunnit ovat loistavia. Seuraavana ajattelin tosi pettää rakkaitani LesMillsin tunneilla, olisi hienoa jos kokeilisit niitä ja kertoisit mielipiteesi :)
Hei Jenni! Voisiko apu tulla
Hei Jenni! Voisiko apu tulla tiukasti yhdessa lajissa pysymisesta ja pikku hiljaa kerrytettyjen positiivisten mielleyhtymien ja tunteiden yhdistamisesta lajiin?
Itsellani urheiluinto ja uskollisuus tietyille lajeille liittyy nimenomaan niista saatuihin kivoihin muistoihin, joita haluaa kerata lisaa. Vaikka olisinkin lahdossa yksin lenkille, yhdistan lenkin mielessani kaikkiin niihin kivoihin lenkkeihin kavereiden kanssa, joista on vuosien varrella keraantyt mukavia muistoja. Etenkin kavely ja juoksu toimivat hyvin kaverin kanssa ja kun on kiertanyt Toolonlahtea muutaman kierroksen kivassa seurassa ja palaa hyvalla mielella kodin lampoon ja tunnelmaan, haluaa kokemuksen toistaa pian uudestaan.
Uusien lajien kokeilu on kivaa, mutta mitaan tunnesidetta tai mukavia muistoja ei ole paassyt niista syntymaan, joten ei ole ihmekaan, ettei ole mitaan syyta menna takaisin. Parasta mita keksin on, etta ottaa ainakin aluksi vain yhden tai kaksi lajia ja keraa niista mukavia muistoja ja fiiliksia. Mielellaan tietysti kaverin kanssa. :)
T. Urheiluhullu juurikin kivojen muistojen vuoksi. :)
PS. Pahoittelut aan ja oon pisteiden puuttumisesta.
http://www.lily.fi/palsta/maria-r
Aloin juosta kun paras kaveri
Aloin juosta kun paras kaveri päätti ottaa aikalisän ja mieluiten ilman minua. Kiitos siitä. Piti saada pää kasaan ja lenkillä pystyi olemaan ajattelematta asiaa. Nyt kun joku asia stressaa tai on tylsää, en asetu sikiöasentoon ja työnnä peukkua suuhun vaan lähden lenkille. En voi toivoa Miikan jättävän sinut, jotta pääsisit liikunnan makuun, mutta ehkä voisit alkaa ajatella liikkumista asiana, joka vapauttaa stressistä ennemmin kuin asiana, joka stressaa kaiken muun ohella. Loppuun vielä motivaatiokuva:http://faidra.gym-space.fi/2010/03/27/unelma-tiiviista-jaloista/?id=1001
Eva Wahlström totesi jossain
Eva Wahlström totesi jossain kolumnissaan, että kannattaa totuttaa keho urheiluun, niin keho alkaa itse sitä vaatia. Hän ehdotti kaikille, että liikkuisimme tunnin päivässä jonkin ajanjakson ajan - tämän jälkeen huomaa, että keho vaatii liikuntaa, eikä olo ilman liikuntaa ole enää lainkaan yhtä hyvä.
Itse en ole kyennyt noin koviin liikuntamääriin, mutta käyn salilla muutaman kerran viikossa ja eron huomaa heti, jos jollain viikolla liikunta jää vähemmälle. Nyt on ollut poikkeuksellisen rankat 2 viikkoa ja olen ehtinyt salille vain kerran viimeisen parin viikon aikana, mutta kaipaan sinne joka päivä. Tämä on todella ihmeellistä minulle, kun aikaisemmin olin samanlainen irtosuhteilija kuin sinäkin - ja sitä ennen pitkään liikuntakammoinen sohvaperuna :)
Lisää uusi kommentti