Tunnustin viikko sitten olevani stressierkki ja mietiskelin, millaisia keinoja mielenhallintaan voisi löytyä. Juttelin joskus viime syksynä asiasta ystäväni kanssa ja hän kertoi saaneensa apua stressiinsä meditaatiosta. Hän kertoi käyneensä meditaatiokurssin ja hyödyntävänsä sen oppeja erityisesti iltaisin ennen nukkumaanmenoa, jos ajatukset laukkaavat liian villisti.

Jos olen ihan rehellinen, olen itse suhtautunut meditaatioon aika skeptisesti ja pitänyt sitä vähän sellaisena huuhaa-touhuna. Olen myös ollut melko vakuuttunut siitä, että minusta ei yksinkertaisesti ole meditoimaan. Päässäni vallitsee jatkuva hyörinä ja tuntuisi mahdottomalta tehtävältä tyhjentää mieli ja hiljentyä paikalleen - ellen sitten ole unessa. Näistä lähtökohdista siis lähdettiin liikkeelle, kun minulle sattumalta tarjottiin mahdollisuutta osallistua meditaatiokurssille. En sentään suoraan sännännyt epäluuloineni kurssille, vaan päätin ensin mennä sitä esittelevälle luennolle oppimaan aiheesta lisää.

Luennon pitäjänä toimi kurssin ohjaaja  Jaan-Erik, joka itse oli saanut aikanaan kipinän mielenhallinnan harjoittamiseen jo lapsena kilpaurheiluharrastuksen kautta ja tehnyt koko aikuisikänsä töitä meditaation parissa. Luennolla oli mukana ihmisiä monenlaisilla taustoilla, osa samanlaisia epäilijöitä kuin minäkin ja osa jo meditaatiota ennen harrastaneita konkareita. Yhdistävä tekijä meille kaikille kuitenkin tuntui olevan, että kaikki etsivät keinoja nimenomaan stressinhallintaan.

Lähtötilanne minulla oli, etten tiennyt meditaatiosta oikeasti juuri mitään ja voin kertoa, että moni käsityksistäni jouti keskustelun myötä romukoppaan. Juttelimme porukalla rohkeasti näistä käsityksistä ja minun näkemyksiäni avarsi suuresti Jaan-Erikin toteamus, että meditaatiossa on ensisijaisesti kyse tietoiseksi tulemisesta. Että vaikka päässä vilistäisi yhtä aikaa tuhat ajatusta, kun niistä tulee tietoiseksi, voi vain antaa niiden mennä. Minulle oli valtava oivallus ymmärtää, ettei mielen tarvitsekaan olla kuin tyhjä taulu. Minun ei väkivalloin tarvitse yrittää tyhjentää päätä ja ajatella pelkkää valkoista, vaan ideana on sen sijaan vain antaa ajatusten tietoisesti olla ja mennä. Otimme ryhdikkään asennon, hengitimme syvään ja teimme parin minuutin meditaatioharjoituksen ja kylläpä oli kiintoisa kokemus. Tuntui, että kun en pakottanut mieltäni tyhjenemään, vaan ainoastaan annoin ajatusten lempeästi virrata, olinkin yhtäkkiä rentoutuneempi ja rauhallisempi kuin aikoihin. Uskomatonta, että tunnin luento ja kahden minuutin harjoitus voivat tehdä jo ihmeitä!

Epäluuloni siis selätettiin parissa minuutissa ja sen jälkeen aloin uskoa, että meditaatiosta voisi olla apua minullekin. Aion siis ehdottomasti hyödyntää tämän minulle tarjotun mahdollisuuden ja osallistua tuolle meditaatiokurssille. Suosittelen muitakin stressin vaivaamia skeptikoita kokeilemaan!

PS. Vinkiksi muille kiinnostuneille, että Spa Wellness Clubilla Espoon Leppävaarassa järjestetään vielä useampi noita meditaation peruskursseja tämän kevään aikana. Jos Espoo on turhan kaukana, kannattaa tsekata Googlen kautta oman kaupungin ja lähiseudun mahdollisuuksia – myös työväenopistoilla ja kansanopistoilla saattaa olla kurssitarjontaa meditaatioon liittyen!