Olen aiemmin todennut moneen kertaan, etten ole sielultani ryhmäliikkuja. Lisäksi olen saattanut pari kertaa myös mainita, että koreografiset taitoni ovat melko surkeat – varmaan lähinnä harjoituksen puutteesta johtuen. En siis ymmärrä, mitä oikein ajattelin, kun joskus vuosi sitten höyrähdin ostamaan kymmenen kerran kortin tanssitunneille. Olin jo myymässä korttiani, kun viime hetkellä muutin mieleni ja päätin antaa tanssitunneille mahdollisuuden.
Kenties intoani tanssiharrastuksen pariin vauhditti Dance-ohjelma, joka starttasi myös Suomen televisiossa reilu vuosi sitten. Erityisesti nykytanssin sulavat ja ihastuttavan erikoisetkin liikkeet hurmasivat meikäläisen ja siitä lähtien olen visioinut, kuinka mahtavaa olisi osata liikkua sillä tavalla. Koska lähtötasoni on kuitenkin aivan pohjalla, olen arkaillut tanssitunneille menemistä. Tanssi kun tuntuu olevan juuri yksi niistä lajeista, jotka olisi pitänyt aloittaa joskus tarhaiässä voidakseen oikeasti tulla taitavaksi. Olen kuitenkin metsästänyt uusia ja innostavia lajeja saadakseni liikuntainspiraationi taas vireeseen, joten tepastelin urheasti tanssikoululle korttia käsissäni rutistaen. Selvisi, että nykytanssista on tarjolla myös aikuisille alkeistunteja, joten ehkäpä minullakin voisi olla toivoa.
Minua ei ole hetkeen jännittänyt niin paljon kuin odottaessani ensimmäistä tuntiani tanssikoulun aulassa. Minulla ei ollut hajuakaan, miten sinne olisi esimerkiksi pitänyt pukeutua. Niinpä laitoin vain jumppatrikoot ja -topin – niillä ei kai voisi mennä ihan kamalan pahasti metsään. Helpotuksekseni huomasin, että varusteet olivat osallistujilla varsin monenkirjavia ja että siellä ei selvästikään vaatteilla hienosteltu. Yksi tyttö saapui paikalle villasukissa ja pappakalsareilta näyttävissä aluskerrasto-housuissa, toisella taas oli pukeutunut löysiin collegehousuihin ja kulahtaneeseen t-paitaan. Miten vapauttavaa!
Ohjaaja vaikutti hurmaavan boheemilta ja kertoi heti alkuun tykkäävänsä lattiatasossa tehtävistä liikesarjoista. Oli kertakaikkisen riemastuttavaa ja omituista, että suuri osa tunnista vietettiin lattialla kieriskellen. Kerrankin tunsin osaavani jotain! Ryppyotsaisuus ja suorittaminen olivat tunnin ilmapiiristä kaukana ja sen sijaan tuntui kuin olisi saanut heittäytyä lapseksi jälleen. Kaikki kyselivät ohjaajalta rohkeasti neuvoja ja liikeratoja näytettiin kärsivällisesti uudelleen ja uudelleen, jos joku ei tajunnut. Sai siis olla ihan vapaasti vähän tumpelo! Tällaisista tanssitunneista minä tykkään! Ja jos itseään saa vähän kehaistakin, niin lattialla kieriskelyssä olen kyllä jopa ihan hyvä.
Lisää uusi kommentti