Kolmen viikon liikuntakielto on tehnyt minusta masentuneen, surkastuneen ja kärttyisän emännän. Syön miten sattuu, nukun huonosti ja olen koukuttunut irtokarkkeihin ja kekseihin, joista en normaalisti piittaa pätkän vertaa. Olen energiatasoltani samaa luokkaa kylmän kalapuikon kanssa. Toisaalta, miten tuolla ulkona voisi juostakaan? Suomi on välillä niin hämmentävä maa asua, ettei tiedä kuka tästä hauskuudesta on vastuussa. Elämme jo pitkällä maaliskuussa, eikä tämä ikitalvi ole vieläkään osoittanut loppumisen merkkejä.
Olemme hukanneet lumettuneelle tontillemme muun muassa autoni kesärenkaat, jossain hangen alla ne ovat. Tien varressa sijaitseva postilaatikkomme on muuttunut kaivoksi, josta posti pitää kiskoa ylöspäin. Eikä vappuun ole enää kuin kuusi viikkoa. Tippaleivät ja samppanja kolkuttelevat ovella, mutta minut on haudattu lumivallien alle Espoon metsään.

Harkitsin jo juoksukenkien polttamista takassa, kun polttopuut loppuivat ja lumivallit tukkivat kulkutiet puukasalle.
Lenkkarit säästyivät liekeiltä, onneksi, sillä eilen sain lääkäriltäni iloisia uutisia. Saisin mennä testaamaan jalkaani juoksulenkille. Olin likimain yhtä innostunut, kuin kesälaitumelle pääsevä hieho. Tosin hieho-lehmäkategoriassa taidan ikäryhmässäni kuulua jo lehmäosastoon. Lehmälle lenkkarit ja lenkille. Hiekoitettu peilijää, vaiko luminen metsäpolku? Valitsin ensin mainitun, suuntasin kaupungin sykkeeseen ja juoksin vajaan kaksi kilometriä peläten että kaadun ja taitan toisenkin nilkkani. On se jumankauta kumma, että jengi pysyy pystyssä näillä kaduilla. Liian lähellä rakennuksia ei uskalla liikkua, jollei halua päähänsä tonnikaupalla jäätä tai lunta. Liian lähellä autotietä ei tohdi kulkea, sillä ratikka ja bussi voittaa massallaan oranssipipoisen lenkkeilijän. Luovutin kahden kilometrin jälkeen ja menin äitini sohvalle valittamaan tästä tappavasta talvesta. Tahdon juoksemaan johonkin, missä on kuivaa tietä ja alle kymmenen astetta pakkasta. Onko se liian paljon toivottu?

Olen todennut että kykyni kirjoittaa, saati tehdä mitään muutakaan luovaa, katoaa totaalisesti kun en pääse treenaamaan. Jätin tämän tekstin auki koneelleni ja mieheni oli lukenut tähän mennessä kirjoitetun osion. Hän oli jättänyt koneen ruudulle Post-it-lapun, jossa luki että hienosti otsikoitu, mutta kalapuikko ei ole vihannes. Onko hän oikeassa? En ole asiasta ihan varma.