Viesti toimituksesta kilahti sähköpostiini, tuletko Hanna City Cooperille? Mikä se on, hämmästelin ja kieltäydyin kunniasta. Ja tuttuun tapaan olin kymmenen minuutin kuluttua jo ilmoittautunut tapahtumaan. Juoksin innoissani viime viikolla koko kesän väliin jääneet lenkit, puin viisi kertaa lenkkarit jalkaan ja nautin Kaivarin merituulesta. Vannoin että otan sen tavaksi.

Tällä viikolla en ole ehtinyt lenkille kertaakaan, oli tarkoitus käydä maanantaina kunnon maitohappohyppelyllä, mutta en sitten ehtinyt. Oli tärkeämpää puuhaa, katsoin Terapiassa-sarjaa Areenalta. Tiistai menikin pyykkiä pestessä ja nyt on jo keskiviikko, pitää levätä ennen kovaa suoritusta.

Huomenna sitten juostaan, epämukavuusalueella kaksitoista minuuttia. Tavoite on päästä sinne tasolle, joka tarkoittaisi ikäryhmässäni erinomaista. Siihen vaadittaisiin 2500 metriä etenemistä, realisti minussa kertoo sen olevan toivotonta, optimisti kannustaa ja luottaa pärjäämiseeni.
Otan varmuuden vuoksi onnenpaitani, jossa lukee Madonna. Saa kannustaa jos eksytte paikalle, saa myös käräyttää jos valehtelen juosseeni pari kierrosta enemmän kuin oikeasti juoksinkaan.