"Aamulla sulkapalloa 8.30. - Christian." Tekstiviesti valmentajaltani. Voi saakeli soikoon, nyt se ei tiedä mihin se on ryhtymässä. Olen "pelannut" muutaman kerran kyseistä pallopeliä mieheni kanssa, lopetimme, koska avioliittomme on meille tärkeä. Olen täysin sietämätön pelikumppani, koska en osaa sääntöjä enkä välitä niistä, en kestä hävitä, enkä oikein hillitse itseäni kentällä. Lupasin kuitenkin yrittää, mutta vannotin ettei Christian ota henkilökohtaisesti mahdollisia raivareitani. Ollakseni ihan rehellinen, on juoksemaan lähteminen välillä niin vaikeaa, että nämä satunnaiset lajinvaihdot ovat aivan tajuttoman tärkeitä. Yhden ainoan kerran olen perunut juoksutreenin ihan vaan sen takia, ettei niinku pätkääkään huvita. Sain anteeksi ja jouduin muistaakseni helvetilliseen salirääkkiin.

Sulkapalloa siis! Olin aika innoissani, sillä sääntöjä oli muutettu sitten viime kerran. Tällä kerralla sain jopa pisteitä. Syke oli nopeasti korkealla ja siellähän pysyi. Tunnin kalorikulutus oli lähes sama, kuin suhteellisen reippaalla juoksulenkillä. Tehokasta tuntui olevan myös pohje- ja reisilihasten kipeytymisestä päätellen. Maila pysyi kädessä, enkä kiroillut juuri lainkaan. On se vaan palkitsevaa oppia uutta aikuisiällä. Palkitsin itseni Arnoldsin donitsilla. Ostin sixbagin, myönnetään.

Juoksemisen ja satunnaisten mailapelien lisäksi käymme viikoittain salilla. Kuulun nyt näemmä siihen ryhmään, joka uskoo myös lihaskunnon kohentamisen olevan oleellista maratonille tähdättäessä. Ja onhan se ihan mukavaa olla välillä sisätiloissa, kun tuo sietämätön talvi on nyt jatkunut lähes vuoden. Salitreeneissä en ole koskaan päässyt helpolla, itku on ollut lähellä muutaman kerran ja huutanut olen niin paljon että hävettää. Tuloksiakin on saavutettu, joten se on ollut itkujen arvoista.

Kahden viikon päästä tulee puoli vuotta yhteistä taivalta Christianin kanssa. Kun aloitimme treenaamisen, minulta mitattiin kehon rasvaprosentit, hapenottokyky ja liikkuvuus. Tuo rasvaprosentti voidaan mitata sellaisella vaa’an näköisellä jutulla, jossa on kahva josta pidetään kiinni. Olen hiukan skeptinen tuollaisten suhteen, joten pyysin lisäksi manuaalisen läskimittauksen. Siinä napataan reilusti peukalon ja etusormen väliin se ylijäämä ja pistetään läski mittariin. Se mitattiin selästä, mahasta ja kädestä parista eri kohdasta. En malta odottaa noita lukemia nyt puolen vuoden jälkeen, mitäköhän on konkreettisesti tapahtunut?

Lataan ne lukemat testin jälkeen pöytään, voin samalla kertoa montako salitreeniä ja juoksulenkkiä tuo minun muutokseni vaati tapahtuakseen. Sillä välillä lähden Meribeliin juoksemaan. Niinhän ne huiputkin treenaa, joku happijuttu siinä on - taitaa liittyä punasolujen määrään.

Totuus lienee kuitenkin, että nautin auringosta, kevyistä alppiviineistä ja raskaasta ruuasta. Pitää välillä levätä, että jaksaa ne viimeiset kovat viikot ennen toukokuun loppua. Maratoniin on enää alle 80 päivää. Siinä ajassa ehtisi vielä matkustaa maailman ympäri.