Omistan kolme sykemittaria, joista yksikään ei tällä haavaa toimi. Tai no, se yksi toimii mutta se painaa niin paljon, että käsi tippuu tiehen jos sen uskaltaa ranteeseensa pujottaa.
Sain testattavaksi Adidaksen miCoachin ja muutaman kuukauden mittainen yhteinen taipaleemme ei ole ollut ongelmaton.

Myönnetään, minulla on ongelma säilyttää toisiinsa kuuluvia osasia niin lähekkäin, että löytäisin ne molemmat tarpeen sitä vaatiessa. Onnistun kadottamaan sykevyöstä vyön, taikka vaihtoehtoisesti sen ranteeseen tulevan osan. Heilun hikisenä eteisessä, enkä löydä ulko-ovea jos energiani kuluu lenkille lähtemiseen ja laitteiden etsimiseen.

Olinkin hämilläni kun miCoach saapui ja kaivoin pahvilaatikosta viisi eri osaa, joita kaikkia pitäisi mitä ilmeisimmin säilyttää, jos mielisi vehkeen toimivan. Lenkkariin tulee anturi, on piuha joka yhdistää miCoach Pacerin ja iPodin, piuha jonka avulla setti ladataan koneelle ja sykevyö. Siinäkin yksi irtoava osa.

Lähdin ensimmäiselle lenkille, latasin kaikki mukaan kuuluvat osat mukaani ja astuin tuiskuun. Painoin odottavin mielin start, mutta naisääni sanoi korvaani Please, sync with your PC. Painoin uudestaan ja sama laulu. Kuuntelin naisen monologia ja huusin takaisin, mutta eihän se mitään kuule, se on kone. Millä sitä nyt mihinkään peeseeseen yhdistetään, minä olen ulkona, lenkillä!
Palasin takaisin sisälle ja onnistuin synkkaamaan laitteen peeseen kanssa. Se kesti sen verran pitkään, että päädyin tahkoamaan laitteen kanssa punaviinilasillisen kanssa. Siihen kosahti se lenkki.

Sain kuitenkin säädettyä laitteen siihen malliin, että seuraavan päivänä onnistuin vihdoin saamaan seuralaisen lenkille. Naisääni oli (taivaan kiitos) muuttunut miehen ääneksi, joten otin neuvot ilolla vastaan. Laite tuntee tässä vaiheessa tavoitteeni, tietää sykealueeni ja laskee juostun matkan lisäksi jopa askeleet. Se kehottaa tarpeen mukaan laskemaan taikka lisäämään vauhtia, sekä kertoo juostun matkan ja kuluneen ajan. Itse asettamani tavoite on puolimaraton alle kahden tunnin, olen varma että se tulee olemaan iso apu kun tuo puolikkaan aika koittaa.
Se nautinnon määrä, jonka siitä tilastojen kyttäämisestä saa, voittaa lähestulkoon lenkin aiheuttaman euforisen fiiliksen. Sykevyö on ihana, sen kanssa ei tarvitse läträtä lavuaarilla, jotta se löytäisi sykkeen.

Seuraavalla salireissulla huomaan että yksi osa on taas hävinnyt. Se löytyi puolen tunnin metsästämisen jälkeen salin parkkipaikalta. Olin niin kiihtyneessä tilassa, että kiskoin raivopäissäni sellaisen treenin, että miCoach totesi minun olleen koko treenin ajan punaisella alueella. Your on a red zone. Olen kyllä, koska hukkaan palasia sinusta jatkuvasti!

Nykyään lenkkarissa oleva nappula pysyy tallessa, jos tossut ovat tallessa. Välillä nekin ovat hukassa. Muut osat olen työntänyt pipoon, jota säilytän pyykkikorissa. Pyykkikori on kummallinen paikka, sieltä ei meidän perheessä katoa mikään, jollen itse niihin kajoa.

Tämä your on a red zone -laite on jo markkinoilla, meinaan itse ostaa sellaisen, siinä vaiheessa kun palautan tämän ketaleen takaisin.