Muutimme Helsingistä Espooseen kaksi vuotta sitten. Katselin ihmetellen niitä pariskuntia, jotka sauvakävelivät samanlaisissa tuulipuvuissa, heijastinliivit päällä. He etenivät suhteellisen verkkaisesti verkkareissaan ja kävelivät samaan tahtiin. Olin erittäin hämilläni, enkä voinut ymmärtää miksi he käyttäytyivät noin. En uskaltanut juoda Espoon kraanavettä ensimmäiseen kuukauteen, pelkäsin että siihen on lisätty jotain. Kuka ihme suostuu laittamaan päälleen samanlaisen tuulipuvun kuin kumppanilla on? Onko siinä mahdollisesti joku yhteenkuuluvuuden tunne, joka valtaa mielen kun puetaan kahisevat kaksoset päälle ja suunnataan katulamppujen loisteeseen lenkille? Onko jokin mahdollisuus, ettei omaa kumppaniaan tunnista, jollei hänellä ole samanlainen asu kuin toisella puoliskolla? Saattaako siinä vahingossa lähteä naapurin Tuulan mukaan, jos ei ole värikoodattu huppari muistuttamassa, että kenen kanssa tässä ollaankaan naimisissa? Myydäänkö nämä tuulipuvut kaksi yhden hinnalla? Onko se rakkaudenosoitus, jos minulla on samanlainen tuulipuku kuin miehelläni? Kumpi päättää värin, mies vai nainen? Onko ostoedellytys se, että kumppanin osastolta on löydyttävä tismalleen samanlainen? En ole keksinyt vastausta, sillä en ole uskaltautunut kysymään näiltä pareilta tuota asiaa.
Olen kuitenkin nähnyt noita tuulipukuja niin paljon, etten pohdi asiaa enää päivittäin, ihmetykseni tuulipukujen suhteen on laimenemaan päin.

Ei tosin noiden sauvojen suhteen. Tulevatko ne sauvat äitiyspakkauksessa jokaiselle, joka syntyy Espoossa? Ovatko sauvat avuksi, jos jokin eläin hyökkää metsästä lenkkeilijän kimppuun? Voiko niillä iskeä karhua silmään? Pakottaako joku näitä pariskuntia käyttämään näitä sauvoja? Olen tietoinen, että oikein käytettyinä nuo hämmentävät kepit saavat kävelylenkin ohessa kädetkin töihin. Mutta miksi vaivautua raahaamaan sauvoja lenkille, kun voi tehdä käsitreenin vaikkapa lenkin jälkeen kotona? Muutama punnerrus ja hauiskääntö ovat varmasti yhtä tehokkaat, jollei tehokkaammat apurit taistossa alleja vastaan. Tai mitäpä jos ottaisi lisähaasteen kävelylenkille muuttamalla sen hölkkäämiseksi? Minusta jokaisen miehen perusoikeuksiin kuuluu oikeus olla menemättä kävelylle sauvojen kanssa. Sen pitäisi lukea avioehdossa.

Viimeisenä ja pahimpana, heijastinliivit. Voi hyvät hyssykät ja luojan pyssyt sentään. Jos lenkkeilijä etenee sauvojen kanssa noin kuusi kilometriä tunnissa, niin onko siinä suuri riski joutua valaistulla kävelytiellä auton yliajamaksi? Ymmärrän, että moottoritiellä työskentelevät ihmiset käyttävät pimeällä heijastinliivejä. Ymmärrän että koirat, poliisit ja palomiehet käyttävät heijastinliivejä. Ymmärrän että päiväkodin lapset käyttävät heijastinliivejä, mutta en vaan jaksa ymmärtää, miksi kävelevät pariskunnat käyttävät heijastinliivejä.

Liittyykö tämä kaikki jotenkin asuntolainaan, puhviverhoihin, vekkivarjostimiin taikka plussakorttiin? En uskalla hankkia yhtäkään edellä mainituista, sillä epäilen niin. Minä en aio hankkia sauvoja, heijastinliivejä, enkä tuulipukua. Minä aion juosta maratoneja, nyrkkeillä, hyppiä pellolla ja vuorikiipeillä. En mielelläni koskaan kasvaisi liian aikuiseksi.