Nyt on testattu tätä naista. Länsiväyläjuoksuun en osallistunut, sillä halusin panostaa tähän menneen viikonlopun HCR:n, sain jopa muistutuskutsun Suunnolta, jonka toimesta olin tuohon juoksuun kutsuttu. Kaksi päivää ennen puolikasta, kävin vähän pidemmällä lenkillä, jolloin nilkka alkoi taas muistutella taannoisesta loukkaantumisestaan. Voihan saatana. Taas oli edessä reissu sille samalle lääkärille, joka muuten oli käynyt lukemassa blogiani ja lupasi antaa minulle hypokondria-alennusta kun seuraavan kerran pamahdan paikalle. Siinä sitä taas seisottiin, lekurin pakeilla.
Tunnen ehkä olevani vähän varteenotettavampi urheilijalupaus, kun minulla on oma lääkäri. Kerroin sen myös hänelle, herra oli selvästi otettu kunniakkaasta tehtävästään. Merkiksi siitä, hän pudisteli päätänsä. Tällä kertaa hän kehotti minua lepäämään, kunnes kipu menee ohi. Tajusikohan taaskaan, että murskasi yhden pienen haaveeni. Tarkoitus oli mennä ja juosta kahteen tuntiin se kirottu 21,1 km.

Palasin murtuneena kotiin ja lähes itku silmässä katselin jo valmiiksi hankittuja palautusjuoma-, ja energiageelikasoja. Ne antaa mulle vielä lähdön Fitistä, jos en enää koskaan pääse liikkumaan. Mieliala laskee, perse leviää ja lihakset surkastuvat huitsin nevadaan. Mikä mahtava kohtalo. Tuskaa ei helpottanut Facebookin statuspäivitykset kaikilta niiltä, jotka pääsivät juoksemaan. Koitin elää ilossa mukana, mutta tosiasiassa olin melko katkera akka.
Toimitukset teräsmimmit, Taru ja Heli, olivat juosseet tukka putkella. Mahtavat ajat molemmilla, onnittelut tytöille. (Pienen katkeruuden säestämänä.)

Äitienpäivän kunniaksi sain itselleni sekä sali-, että lenkkioptiot. Aamulla kolistelin tankoja Fressissä, illalla menin lenkille. Mieli parani huomattavasti. Pieni kolahdus tosin sattui tuolla Fressin tiskillä. Mieheni oli huomannut että tiskillä oli äitienpäivätarjouksena kuukauden salikäynnit 50€, hän ei ollut ehtinyt jäädä ostamaan korttia minulle, vaan antoi rahan ja sanoi että ole hyvä kulta, hae itsellesi lahjakortti. Mietin, että olisin ostanut omalle äidillenikin samanlaisen, oltaisiin voitu treenata kimpassa.
Tiskillä minulle ilmoitettiin melko tylyyn sävyyn, ettei sitä korttia itselleen voi ostaa. Lahjakorttien idea on kuulemma antaa ne lahjaksi. Kuvittelin että tuon tarjouksen ideana oli saada uusia asiakkaita, ei menettää niitä, kuten tässä tällä kertaa kävi. Olen laittanut asiakasvastaavalle viestiä tylystä palvelusta, katsotaan saanko vastinetta.

Naisten Kymppi, siinä seuraava haaste. Juoksen vaikka ilman jalkaa.