Syytän huonosta ajantajustani lunta, joka ei vieläkään ole sulanut tontiltamme pois. Nyt on siis yhä talvi. Porstualle ilmestyi pari päivää sitten kaksi pääsiäisnoitaa varpuineen ja kaupassa myydään jo tippaleipiä, tuli kylmä hiki. Nyt on jo jumaliste kevät.
Tuli paukuteltua henkseleitä kahden tunnin alittamisesta Helsinki City Runilla, johon on aikaa ruhtinaalliset neljä viikkoa. Eikä paineita ainakaan lievitä fakta, että Suunto ja SUL kutsuivat minut tuonne tapahtumaan. Ehtivät saada minut haaviin, ennen kuin ilmoittautumisaika meni umpeen, mokomat. Muuten olisin saattanut turvautua vanhanaikaiseen, voi kurja, en ehtinyt ilmoittautua -korttiin.
Naisten Kympistä meinasin suoriutua alle 50 minuutissa. Sen ei periaatteessa pitäisi olla mitenkään mahdotonta, mutta en tiedä että alkaisinko nyt priorisoida ne harvat treenitunnit tähän matkaan, vaiko edellä mainittuun. Saatan alittaa tuon ajan, jos apunani on rullaluistimet tai mopo.
Aikani kuluksi olin myös sanonut ystävälle meneväni Länsiväyläjuoksuun, matka kun on vaan 17,4 km. Tämä juostaan näköjään jo kolmen viikon kuluttua. Miten hauskaa.
Tuskin olette unohtaneet sitä Helsinki City Triathlonia, jonka skippasin viime kesänä. Oli tarkoitus vetää se kunnialla läpi tänä kesänä. Alkaa vaikuttaa siltä, että almanakasta voisi vetää yli vapun, juhannuksen ja kaikki muutkin juhlat, sillä aika tulisi kuluttaa melko aktiivisesti juosten, uiden ja pyöräillen. Siitä tulikin mieleeni, että uimapuku ja pyörä pitäisi pistää ostoslistalle.
Karu fakta on, etten ole juossut viimeisiin kuukausiin juuri lainkaan. Satunnaisia alle kympin lenkkejä tuskin kannattaa edes mainita, ja sitten meni nilkka. Olen melko säälittävässä asemassa, mutta aion kuitenkin yrittää parhaani ja osallistua jokaiseen edellä mainitsemaani. Lukuunottamatta sitä Länsiväyläjuoksua, jolle en taida muistaa ilmoittautua.
Jottei tulisi tylsää ennen tuota Länsiväyläjuoksua, minulla on tulevana perjantaina eräs melko rankka juttukeikka, jolle minun piti treenata kovaa kolme kuukautta. Artikkelin voit lukea kesäkuun Fitistä. Ohessa olevissa kuvissa kiskon maitohapoilla sen ainoan treenin, jonka ehdin tuota koitosta varten. Kolmen kuukauden kova treeni vaihtui yhteen salireissuun, saattaa olla ettei homma mene niin putkeen kuin olin ajatellut.
Aina ei voi voittaa, mutta aina kannattaa elvistellä ja laittaa rima liian korkealle. Taidankin aloittaa heti tankkaamisen, tuohon treenaamiseen kun nyt ei ole aikaa.
Lisää uusi kommentti