Uimastadionin kassalla huomasin, etten muistanut ottaa uimapukua mukaan. Unohdan välillä itsestään selviä asioita. Kiltti poika kassalla kertoi että voin vuokrata uimapuvun, eikä se maksa kuin kaksi euroa. No aika reilua, päätin tarttua tarjoukseen. Poika kysyi mitä kokoa olen. Vastasin että varmaan medium. Poika nosti muovisesta korista ihan randomilla yhden puvun ja antoi sen minulle. Katsoin hieman skeptisesti uikkariin muotoiltuja tissipusseja. Kyselin että onkohan korissa pienemmälle rintavarustukselle suunnattuja pukuja. Hän vastasi että tuohan on aika pieni, ja sanoi että takanani on jonoa. Viesti ymmärretty, pakenin sinisen uikkarin kanssa pukukoppiin. Suihkun jälkeen pujotin puvun päälleni ja tajusin olleeni epäilyjeni kanssa oikeassa. Rinnuksille jäi kaksi suhteellisen tyhjää pussukkaa, joita ei saanut täyttymään vaikka kuinka suoristi ryhtiä taikka kiskoi olkaimia lyhyemmiksi. Viereisessä suihkussa oleva tyttö huomasi tuskasteluni ja hymyili minulle. Luulen että se oli sellainen säälihymy. Koitin kääntyä niin, että hän olisi nähnyt puvussa olevan Helsingin kaupungin leiman ja ymmärtänyt dilemmani. Olen niin useaan otteeseen muistuttanut, että itsevarma nainen on aina kaunis. Nyt oli oiva hetki testata tuo oma fraasini. Viritin uimalasit päähän ja kävelin allasalueelle. Toivoin ettei kukaan olisi tunnistanut minua, hävetti ihan tajuttomasti. Teki mieli kiljua, että ei tämä puku ole mittojen mukaan tehty.

Päätin olla peittelemättä niitä tyhjiä pusseja ja kävelin määrätietoisesti altaan portaisiin ja sukelsin mahdollisimman nopeasti, jotta en olisi herättänyt huomiota uima-asuni kanssa. Sukeltaessani tapahtui vielä tahaton vilautus, piru periköön tuon uimapuvun. Aivan sama, totesin ja päätin tehdä mitä tänne oli tultu tekemään, eli uimaan.

Tavoitteenani oli uida 300 metriä ja ottaa aikaa, sama matka mikä syyskuisessa Helsinki City Triathlonissa olisi tiedossa. Jäin vahingossa vesijuoksuradalle ja minut ohjattiin hyvinkin nopeasti toiselle kaistalle. Vanhukset eivät todellakaan ole automaattisesti mitenkään herttaista porukkaa.

Uin rintaa ja jouduin vetelemään pukua koko ajan suuntaan jos toiseen. Toisella kädellä kun kiskoi sitä ylös ja koitti peittää rinnat, niin samalla piti kiskoa toisesta suunnasta jotta se ei olisi noussut yhtä ylös kuin Kike Elomaalla sen kulta-aikoina. Kaiken lisäksi potkaisin yhtä teiniä vahingossa naamaan, pyysin kyllä anteeksi. En usko että hän antoi. Ihmeen kiukkuista sakkia oli liikenteessä.

300 metriä tuli räpiköityä ajassa 7 minuuttia. Aivan tolkuttoman hidasta, mutta onhan tässä vielä aikaa treenata. Tyyli täytyy vaihtaa rinnasta vapaauintiin, siinä sitä vauhtiakin tulee lisää. Olen saanut asiantuntevia neuvoja uimapuvun hankkimisen suhteen, huomenna olen menossa ostamaan sellaista lahkeellista uikkaria. Aion ostaa mustan, jossa ei ole tissipusseja.

Miespuolinen ystäväni toivoi kuvaa tuosta uimapuvusta, saamasi pitää, olepa hyvä. Kuvaa itsestäni sen puvun sisällä ette tule näkemään.