Näihin päiviin saakka sitä on tottunut poikkeuksetta siihen, että aurinko paistaa joka päivä ilman huolenkaan häivää, että vettä tulisi pisaraakaan taivaalta. No nyt saadaan sitten pikku hiljaa maistiaisia tulevasta sadekaudesta, sillä vettä on alkanut tulemaan kuin saavista kaatamalla. Tosin vettä saattaa sataa tunnin täysillä ja seuraavassa hetkessä on taas kaunis aurinkoinen sää. No tätähän tämä trooppinen ilmasto teettää. Sää on täällä on myös sikäli muuttunut, että ilmankosteus on lähellä 100 prosenttia ja kuumuus tunkeutuu luihin ja ytimiin. En kuitenkaan halua valittaa, sillä ihmisten avoimuus ja ystävällisyys on täällä silti niin ylenpalttista, että sitä jaksaa kevyesti niin sateet kuin jatkuvan suihkussa käymisenkin. Kuumuus teettää myös sen, että sitä syö kevyemmin huomaamattaan. Se siis lienee yksi syy siihen, että täällä näkee suhteellisen vähän ylipainoisia ihmisiä. Itse ainakin allekirjoitan sen, että Suomessa sitä tulee helposti syötyä ylimääräistä, kun käpertyy pimeinä syysiltoina leffaa katsomaan kotisohvalle...
Syön Suomessa melko vähän hedelmiä, mutta täällä niitä tulee ostettua muutamia kertoja viikossa iso pussillinen. Passion hedelmät, mangot, dragon fruitit ovat täällä niin edullisia ja herkullisia, että niitä ei voi olla lisäämättä ruokavalioonsa. Huolimatta siitä, että hedelmissä on paljon sokeria, niin syön mieluummin niitä kuin vaikkapa karkkia. Tosin kuten viimeksi tilitinkin, niin ei täällä ole juuri mitään karkkivalikoimia mistä edes valita ja hyvä niin. Sain muuten juuri tänne hyvän ystäväni Suomesta ja riemu repesi kattoon kun hän raahasi minulle tilauksesta suomalaisia karkkeja. Tässä yhteydessä voin myös sanoa suoraan, että suomalaista ruokaa ei voita kyllä mikään. Olen matkustanut elämäni aikana aika lailla ja kyllä suomalaiset voivat olla ylpeitä ruuastaan. Sanokoot ulkomailla mitä tahansa. Itse kaipaan Suomesta pääasiassa perus kotiruokaa, sillä täällä kaikki alkaa maistua pikku hiljaa ”ihan samalta”.
Olen viihtynyt nyt Balilla reilun 2 kuukautta ja olen kotiutunut tänne paremmin kuin hyvin. Alkuun minua pelotti kuinka sopeutuisin kehitysmaan kulttuuriin ja tapoihin, mutta se on sujunut yllättävän kivuttomasti. Sen sijaan asunnon eli tässä tapauksessa villan etsiminen on tuottanut harmaita hiuksia alusta lähtien. Balilla asumisen hintataso nousee koko ajan ja tälläkään hetkellä ei ole lähes mitään kattoa sille, mitä vuokranantajat pyytävät asunnoistaan vuokraa. Sen lisäksi pitää miettiä villan sijainti(=kukaan ei jaksa kuunnella mekkalaa aamun pikkutunneille saakka), mitä vuokra sisältää(yllätys voi olla ikävä kun esimerkiksi sähkön ei olekaan sovittu kuuluvan hintaan) ja onko valmis maksamaan kerralla monien tonnien vuokraennakon(yleinen käytäntö täällä). Itsekin olen muuttanut melko monta kertaa näiden parin kuukauden aikana, kunnes vihdoin viime viikolla meillä kävi tuuri ja löysimme kodilta tuntuvan asunnon.
Nyt täytyykin lähteä tästä muuten lääkärille, sillä vasempaan jalkaani on tullut mysteerinen ihottuma. Ikään kuin jalka olisi palanut paikoitellen, sillä siinä on isoja punaisia läiskiä, mitkä ovat kuumottavia ja arkoja. Mitään käsitystä ei ole siitä, mikä jalassani on, mutta täällä tuntuu muutenkin olevan kummallisia sairauksia milloin mistäkin syystä-Suomessa kun en ole ollut juuri koskaan sairaana. Lääkäri arvoi(arvasi?), että jalassani olisi jonkin eläimen puremia/pistoksia mihin olisin reagoinut normaalia herkemmin. Sain suoraan suoneen lääkettä, sekä usean päivän lääkekuurin. Täytyy nyt vain toivoa, että kyseessä ei ole taas samanlaiset, viikkoja iholla kestävät ruskeat läiskät. Niidenkään kohtalo ei koskaan selvinnyt, tosin ne olivatkin lähes oireettomia. Tropiikissa siis sattuu ja tapahtuu ja olen super iloinen että otin kunnollisen matkavakuutuksen.
Elämä täällä soljuu eteenpäin omalla, tasaisella painollaan. Nautin joka hetkestä ja muistutan itselleni joka päivä, kuinka onnekas olen kun voin asua ja tehdä töitä paratiisissa, pienistä iho-ongelmista huolimatta. Muista sinäkin nauttia pienistä asioista, arjesta ne löytyy...
Lisää uusi kommentti