Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…
Printer-friendly version

Täällä Balilla koulun päättäjäisissä voisi yhtä hyvin laulaa suvi virttä kuin joululaulujakin, sillä vaikka onkin sadekausi, niin ilma ei todellakaan ainakaan kylmene. Mittari huitelee jatkuvalla syötöllä kolmenkympin paremmalla puolella ja auringossa ei voi kuvitellakaan oleilevansa. Siitä tulikin mieleeni että sain juuri mieleisiä tuliaisia Suomesta nimittäin St. Tropezin itseruskettavaa vaahtoa. Olen (entisenä auringon palvojana itsekin) ottamassa jossain määrin vakavasti kaikki ”uhkailut” auringon vaarallisuudesta. Eihän siinä mitään jos lähtee muutamaksi viikoksi aurinkolomalle ja haluaa ottaa auringosta kaiken irti, mutta kuukausien oleskelu päiväntasaajan polttavassa helteessä ei voi olla hyväksi iholle. Käytän toki koko ajan vähintään 20 suojakerrointa ja esimerkiksi kasvojen, dekolteen ja kämmenien osalta täys blokkia, mutta aurinko on petollinen kaveri.

Auringonvalo on mahtava asia ja siitä saa uskomattoman paljon energiaa, mutta ihonsa kärventäminen rannalla maaten on minusta out. Surullisen näköisiä esimerkkejä auringon iholle tekemistä vaurioista liikkuu Balilla harvinaisen paljon: kolmekymppiset ja nuoremmatkin näyttävät ikäistään kymmenen vuotta vanhemmilta.  Tämän saman ilmiön huomasin muuten jo 2008-2009 kilpaillessani Ms. Bikini Universe kisoissa Miamissa: kilpakumppaneista uskomattoman moni oli ikäistään vanhemman näköinen. Eli lohdutuksen sanoina kaikille Suomen talvessa ”kärvisteleville” voin kertoa, että ei ole pelkästään huono asia ettei aurinko paista vuoden ympäri Suomessa. Pohjoismaalaisia ei turhaan ihailla heidän ihonsa kuulauden ja nuorekkuuden vuoksi, se on täysi fakta. Tässä siis yksi syy jaksaa läpi talven tuiskujen.

Koetin muuten käydä tuossa juoksemassa eräs aamu. Ajatus oli hyvä, mutta ajoitus meni pieleen: Balilla juoksut juostaan joko kukonlaulun aikaan aamusta tai pimeyden jo hiipiessä iltasella. Itse lähdin koettamaan tuota mahdotonta koitosta 9 aikaan aamusta ja meinasin tukehtua. En kerta kaikkiaan meinannut saada henkeä ja jalka ei noussut ollenkaan kevyesti. Jaksoin hädin tuskin lönkötellä 30 minuuttia kunnes luovutin: ehkä kuitenkin pitäydyn 3V Fitness Centerin tuntitarjonnassa ja surfissa. Myös hiilariton ruokavalio on mennyt hieman metsään, sillä sain ihanan lähetyksen ystävältäni Suomesta: hernekeittoa ja suklaata. No, mitä tässä stressaamaan, kaikkein vähiten haluan alkaa painostamaan itseäni dieetille jos siltä ei tunnu: kyllä sen pitää tulla luonnostaan.

Koulu Udayanan Yliopistolla päättyi tällä viikolla tentteihin ja päätösjuhlaan. Yhtään ei tule ikävä Denpasarin saastepilviä ja loputonta ruuhkaa: ei ole ihme että ihmiset pitävät suojaimia kasvoillaan. Sen sijaan Indonesian opintoja tulee ikävä, sillä kaiken uuden oppiminen on aina mahtavaa. Erityisesti uuden kielen opiskelu on jännittävää, etenkin kun huomaa että pystyy oikeasti kommunikoimaan sillä. Vaikka Bali on Indonesian turistikohteiden lippulaiva, ei täällä todellakaan kaikki puhu englantia. Silloin on hyvä vettä takataskusta ässä ja ainakin koettaa selvittää jotain lokaalien kielellä. Muutenkin opiskelu pitkästä aikaa maistui hyvälle: ihminen tarvitsee niin henkisiä kuin fyysisiäkin virikkeitä tasaisin väliajoin tai muuten sitä jumiutuu omalle mukavuusalueelleen. Itsensä haastaminen voi joskus olla rankkaakin, mutta se myös palkitsee. Ja muista: koskaan ei ole liian myöhäistä olla se kuka olisit voinut olla…

 

Jouluaatto on jo viikon päästä ja se tuntuu ihan käsittämättömältä! Täällä joululauluja kuulee harvakseltaan, mutta onneksi sentään kaupoissa on joulukoristeita ja muuta sälää. Itsekin haimme joulukuusen paikallisesta tavaratalosta mopoilla. No, ei se nyt ollut ihan sama juttu kuin ukin kanssa Varkauden torille tehdyt kuusen hakureissut, mutta hieman halusimme fiilistellä. Näin joulun tienoilla tulee aina mieleen, kuinka sitä haluaisi viettää kuitenkin joulua läheistensä kanssa. Itse tein nyt päätöksen, että en lähde Suomeen jouluksi, mutta ikävä sukulaisten pariin on. Oletko koskaan miettinyt kuinka yksinäisiä ihmiset voivat olla, et vain tiedä sitä? Jos sinulla on siis mahdollisuus niin vietä tämä joulu läheistesi seurassa tai tee ainakin puhelu: siitä saattaa tulla toiselle henkilölle joulun paras lahja.

 Joulurauhaa kaikille blogini lukijoille: viettäkää mukavaa joulun aikaa, ulkoilkaa ja NAUTTIKAA Suomen joulusta, se kuitenkin paras paikka viettää tuota ihanaa juhlaa…

 

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • No HTML tags allowed.
  • Web page addresses and e-mail addresses turn into links automatically.
  • Lines and paragraphs break automatically.
Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyn Mollom-tietosuojakäytännön.

Viimeksi päivitetty

perjantaina, 12/16/2011 - 08:16

Julkaistu

perjantaina, 12/16/2011 - 08:16

Tietoa minusta

Anu Kiiveri's picture

Anu Kiiveri - Anu Balilla

Älä mieti eilistä, älä murehdi huomista – keskitä mielesi tähän hetkeen.