Epäkohtia paratiisissa ja joulun alus dieetti…

Epäkohtia paratiisissa ja joulun alus dieetti…
Printer-friendly version

 

Nyt se taas alkaa. Aion karsia näin joulun alla hiilarit vähemmälle ja keskittyä proteiinien, hyvien rasvojen ja kasviksien/vihannesten syömiseen. Balilla kyseisen ruokavalion noudattaminen on helppoa, sillä riisin voi aina jättää pois kun taas leipää ja perunaa ei ole niin paljon edes tarjolla. Balilainen leipä ei muuten todellakaan vedä vertoja suomalaiselle: se on mautonta ja kaukana suomen vastaavista täysjyvä –ja ruisleivistä. Sen sijaan hedelmät ovat täällä aivan mahtavia: mangot, passionhedelmät, rambutanit ja monet muut suorastaan sulavat suussa. Hedelmät eivät toki ole sokeripitoisuutensa vuoksi parasta mahdollista dieetti-ruokaa, mutta kyllä ne makeiset pesevät mennen tullen.

Proteiinin lähteitä täällä on tarjolla, mutta koska esimerkiksi maitotuotteet eivät kuulu balilaisten perusruokavalioon, ovat ne kalliita ja valinnanvaraa on niiden osalta niukahkosti. Kala ja merenelävät ovat mainioita lähteitä ja ne ovat taatusti tuoreita. Kananmunat sen sijaan alkavat tulla hieman jo korvista ulos ja kanan lihan alkuperä ja eettisyys mietityttää: on nimittäin sattunut muutama ”kanan teurastamoauto” tiellä vastaan. Valitettavasti en ole saanut niistä napattua kuvaa, mutta mitään kivaa katseltavaa se ei ole. Pähkinänkuoressa kuvailtuna kanat ovat pienissä häkeissä avolavalla paahtavassa auringossa sullottuna. Siihen kun lisää kovan liikenteen melun ja järkyttävät pakokaasu päästöt niin mahtaapa olla miellyttävä tehdä matkaa viimeiseen määrän päähän. Ja kuinkahan pitkä se matka mahtaa olla?

Täällä kohtaa päivittäin muutenkin epäkohtia mitkä pistää miettimään jos yhtään on kiinnostunut yhteiskunnallisista ongelmista. Ja minähän olen. Tulin jutelleeksi yksi päivä rannalla paikallisen ”rantapojan” kanssa (joilla en muuten tarkoita Suomessakin nähdyn dokumentin rantapoikia vikittelemässä rikkaita länsimaalaisia). Hän kertoi pyörittävänsä pientä yritystään joka ikinen päivä aamu varhaisesta myöhään iltaan. Lomia ei kuulemma ole, ilmeisesti niitä ei ole varaa pitää. Hänen firmansa vuokraa rantatuoleja ja surfilautoja sekä myy virvokkeita. Joskus kun aallot ovat tarpeeksi hyviä, hän kipaisee pikaisesti surfaamaan ja pitääkseen pienen tauon. En ole vielä päässyt niin pitkälle keskustelussa, että olisin kysynyt kuinka paljon hän kuukaudessa mahdollisesti tienaa, mutta haluan sen vielä kysyä. Sen kuitenkin tiedän, että Andy (paikan pitäjän nimi) tienaa hyvin verrattuna moniin muihin paikallisiin, vaikka ei luultavasti koskaan voi Balilta minnekään matkustaa.

 

Sen sijaan kaikkein alimpina ovat ”kerjäläiset” ketkä joko kerjäävät suoraan rahaa kadulla tai sitten myymällä käsikoruja. Ja mikä kurjinta niin pääosissa näissä hommissa käytetään pieniä, alle 10-vuotiaita lapsia. Ja nämä lapset työskentelevät myös yö-myöhällä, Balin kaikkein rauhattomimmalla alueella eli Kutalla. Turistien juhliessa kovassa humalassa nämä pikkuiset kerjäävät ja varastelevat pakon sanelemana - mikä kurja lapsuus.

Mutta on täällä paljon ihaniakin asioita kuten hymyilevät ja välittävät paikalliset. Olen teille aiemmin kertonut jalassani olevasta allergisesta reaktiosta, mikä ilmeisesti johtui jonkin kasvin joutuessa kosketuksiin ihon kanssa. Todellista varmuutta asialle ei ikinä saatu, mutta näin ymmärsin. Jalka näytti todella pahalle ja olen saanut paljon kysyviä katseita asian suhteen. En olisi ikinä uskonut, että tuollainen poikkeama ihossa voisi aiheuttaa niin paljon kiinnostusta ja toisaalta myös ihmetystä. Suomessahan usein vain tuijotetaan, tai ainakaan kovin helposti ei kysytä että ”mikä sinulla on, oletko ok”? Sen sijaan Balilla juttu lähtee hyvin helposti liikkeelle, ja tuntuu siltä, että ihmiset oikeasti välittävät oletko ok. Se tuntuu hyvälle. Tulee mieleen nöyrä toive, että meilläkin voitaisiin hieman enemmän välittää läheisistä, sillä eihän Suomessa tunneta kerrostalossa usein edes naapureita! Täällä ihmiset ovat avoimempia, kysytään mitä kuuluu, hymyillään ja ollaan sosiaalisempia. Olisipa mahtavaa jos tuon asenteen voisi tuoda meillekin….

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja muovikuusia markkinoidaan ruokakauppojen jokaisessa kulmassa. Saas nähdä, tehdäänkö minun talossani tänä vuonna poikkeus ja sellainen ostetaan, jotta saadaan edes hieman joulun tuntua aikaan. Nauttikaa lukijat joulun alusajasta Suomessa - kotimaista joulua ei voita mikään!

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • No HTML tags allowed.
  • Web page addresses and e-mail addresses turn into links automatically.
  • Lines and paragraphs break automatically.
Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyn Mollom-tietosuojakäytännön.

Viimeksi päivitetty

maanantaina, 11/28/2011 - 15:39

Julkaistu

maanantaina, 11/28/2011 - 08:59

Tietoa minusta

Anu Kiiveri's picture

Anu Kiiveri - Anu Balilla

Älä mieti eilistä, älä murehdi huomista – keskitä mielesi tähän hetkeen.