Jännä, miten tietyt asiat, tykkäämiset ja mielijutut on elämässä aika pysyviä.
Tuli mieleen, kun ajauduin miettimään lapsuuden lempiruokiani.
Top 3:
1. Lentävä jaakoppi
2. Vasikankotletit (mihin nämä katosivat…)
3. Kukkakaalia ja voita
Ehtaa karppia.
Ei nyt niin, että olisin ihmeissäni.
En ole koskaan ollut mikään leivänystävä, pastoista on maistunut lähinnä bolognese, riiseistä ei mikään.
Uudet perunat joo, vanhat perunat böö.
Mieluummin suolainen sipsi kuin makea keksi.
Joskus sentään pääsi lautaselle kivasti maustettua kuskusia (joukkoon kasviksia plus lenkkimakkaraa tai kanaa, kokeilkaa!) tai pähkinäistä kvinoaa.
Lapsesta asti olen rakastanut eniten lihaa, kanaa, kalaa ja kaikkea rasvaista. (Kasviksiakin olen opetellut syömään vasta teininä, auts.)
Tykkäämistaipumuksilla on väliä. Ehkä minä olen rasvansyöjä, vieruskaveri hiilarinsyöjä.
Jos voikkarit on ihaninta mitä tietää, pastakasa treenin jälkeen onnellistuttaa tai patukka on ainoa, joka voi pelastaa pahan päivän, mitä sitä itseään piinaamaan.
Ai niin, se lentävä jaakoppi. Aivan mmahtava ruotsalainen vuokaruoka!
Näin:
1. Riivi grillatusta broilerista ronskeja paloja vuokaan. (Rohkeimmat heittävät törkeästi vielä paistettuja pekoninpalasia sekaan.)
2. Sekoita toisessa astiassa kunnon lörpsäys kuohukermaa, vähän tomaattimurskaa ja tujaus chilikastiketta. Sitten kaadetaan nätinvärinen seos kanojen päälle.
3. Synnillinen herkku kruunataan (suola)pähkinöillä ja laitetaan toviksi esimerkiksi 200-asteisen uunin syövereihin. Syödään rapsakan salaatin kaverina.
Jätte bra!
Lisää uusi kommentti