Yksi kokemushomma, joka on muuttunut aika dramaattisesti, on leffassa käynti. Ihan voin tässä teille tunnustaa (tiedättehän jo muutenkin meikäläisestä kaikkea raskauttavaa), että edellisessä elämässäni saatoin lähteä elokuviin ihan vain eväiden takia. (Joo! Minä olen se, joka rapistelee takarivissä! Ampukaa!)
Siinä sitä sitten istui pahassa tapauksessa jossain kamalassa Ältsikreisit sekoboltsit vaihtaa vapaalle 2 -mestariteoksessa, jotta saisi pidellä toista kättä karkkipussissa ja toista popcornkaukalossa. Sokeria, suolaa, sokeria, suolaa, jotta universumi pysyisi tasapainossa.
Hirmu vaikea keksiä karpille sopivaa leffasyötävää. Ja kyllä oli ihme fiilinki, kun ensimmäistä kertaa menin elokuviin niin, ettei mukana ollut MITÄÄN suuhunpantavaa. Siis ensimmäistä kertaa ELÄMÄSSÄNI. Kuin olisi puuttunut toinen kenkä. Tai käsilaukku. Niin on ihminen tapojensa orja.
En aio lopettaa leffaherkuttelua jatkossakaan. Onneksi siis on pähkinät! Ihanan kermaista macadamiaa, hassun röpöliäistä saksanpähkinää ja söpöä hasselia (cashew’ta vähän välttelen, siinä on nimittäin aika jytkysti hiilareita) pieneen pussiin – ja taas käy käsi! (Aika maukasta muuten kahvin kanssa, sekin uusi leffaherkkututtavuus!)
Saisiko tohtorille olla pähkinä, kuten Kummelissa kysyttiin.
Lisää uusi kommentti