Myönteisestä stressistä eli eustressistä kannattaa pitää tiukasti kiinni ja jopa haalia sitä varta vasten. Hyvä stressi on luovuuden ja motivaation lähde, joka tuuppaa kantajaansa kohti uusia haasteita. Stressi painaa yhden jos toisenkin harteita. Stressi voi kuitenkin olla myös myönteinen voima, joka tuuppaa kantajaansa kohti uusia haasteita. Psykiatrian erikoislääkärin Ilkka Vartiovaaran mielestä hyvä stressi eli eustressi on ihmiselämälle välttämätön mauste, energiapakkaus ja kipinä.

– Eustressi on hyvää ja nautittavaa stressiä, jota ihminen kokee innostavassa ja motivoivassa tilanteessa, esimerkiksi harrastuksissaan tai työssään. Myös rakastuminen on oiva esimerkki eustressistä. Tulisuudelma, joka saa pulssin ja hengityksen kiihtymään ja sydämen hakkaamaan, stressaa elimistöä, mutta miellyttävällä tavalla, Vartiovaara kuvailee.

Eustressistä puhutaan vähän, jos lainkaan. Arkikielessä stressi tarkoittaa vain ja ainoastaan jotakin rasittavaa, voimia kuluttavaa pahaa stressiä, distressiä.

Keho kiihtyy, ajatus lentää

Eustressin vaikutuksen alaisena aivot ja muu elimistö aktivoituvat. Eustressissä ihminen kokee tyypillisesti olonsa kiihtyneeksi, hermostuneeksi, yli-innokkaaksi tai jopa ärtyneeksi. Hän ei kuitenkaan pelkää uusia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, vaan nauttii olotilastaan. Hän kiinnittää huomiota asioihin, joita ei ennen ole huomannut, ja keksii uusia ideoita, oivalluksia ja ratkaisuja. H

än kuluttaa asian parissa enemmän aikaa ja voimia kuin on alun perin aikonut. Hän jatkaa virkeänä uudessa mielentilassaan pienestä stressistä ja väsymyksestä huolimatta.

– Eustressi on välttämätöntä hyvinvoinnille, henkiselle kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Eustressissä on kyse kokonaisvaltaisesta ja positiivisesta olotilasta, joka saa meidät tekemään työtämme motivoituneina ja tyytyväisinä ja elämään kaiken kaikkiaan rikasta elämää, Vartiovaara sanoo.

Eustressi voidaankin suomentaa mielihyväksi, positiivisen latauksen etsimiseksi, luovuuden vapauttamiseksi, elämänlaadun parantamiseksi, ylipäätään taidoksi elää mahdollisimman etevästi.

Hyvää stressiä liikunnasta

Eustressiä voi löytää töistä, harrastuksista, perheestä, ystäväpiiristä ja kaikenlaisesta itsensä toteuttamisesta. Yksi yleisimmistä eustressin lähteistä on liikunta. Fysiologisesti ajatellen liikunta käynnistää ihmisessä laajan kemiallisen reaktiosarjan, jossa endorfiineilla on keskeinen sija.

Lähes koko kehossa tapahtuu muutoksia, jotka järkevissä rajoissa pysyessään ovat valtaosin miellyttäviä ja pidemmänkin päälle terveellisiä.

– Joskus jo rauhallinen liikkuminen kauniissa luonnossa tuottaa eustressiä. Samoin ilo voi irrota mukavista joukkuepeleistä ja -lajeista, joissa ihmiset ovat sosiaalisessa kontaktissa. Tämä lisää eustressiä varsinaisen liikunnan antaman eustressin lisäksi, Vartiovaara toteaa.

– Liian kauan uskottiin, että liikunnasta voi saada hyötyä vain, kun elimistö ajetaan äärirajoilleen. Nyt tiedetään, että esimerkiksi sauvakävelyllä voidaan saada aikaan paljon hyvää: laji mahdollistaa esimerkiksi puhumisen ja muun sosiaalisen yhdessäolon, mikä intohimoisessa hölkkäämisessä ei ole mahdollista.

Vartiovaara muistuttaa, että keskeistä ihanteellisessa liikunnassa on tekemisen hauskuus. Jotta liikunnasta saisi eustressiä, pitää löytää laji, josta voi aidosti iloita ja nauttia. Liikunnan pitää myös rasittaa sopivasti. Jos elimistöä lastataan kohtuuttomasti ja ilman harkintakykyä, liikunta muuttuukin distressiksi.

Opi tuntemaan itsesi

Raja hyvän eustressin ja pahan distressin välillä on kuin veteen piirretty viiva. Elämisen ihannekohta on Vartiovaaran mukaan hyvän ja pahan stressin rajakohdassa, siinä missä eustressi on muuttumassa distressiksi. Silloin stressihormonit ovat parhaalla mahdollisella tasolla ja suorituskyky huipussaan. Mutta heti kun ihminen siirtyy tuon kohdan ylitse distressin puolelle, stressi alkaa uhata sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä.

Vartiovaara on kuitenkin sitä mieltä, ettei edes pahasta stressistä tarvitse yrittää hankkiutua kokonaan eroon.

– Täydellisen stressitön elämä on mahdottomuus. Siksi jokaisen pitäisi opetella tuntemaan itselleen tyypillinen tapa reagoida stressiin ja tunnistaa maksimimäärä stressiä, jonka hän kykenee kohtaamaan luhistumatta sen alle.

Hyvä itseanalyysi auttaa tässä: Mitkä tekijät minua stressaavat? Paljonko kestän pahaa stressiä? Millaiset hälytysmerkit kehossani kertovat liiasta stressistä?

– Vaikka edessämme on aina pahaa stressiä, voimme lievittää sitä paljon enemmän kuin uskommekaan. Elämästä kannattaa etsiä mahdollisimman paljon asioita, joista huomaa saavansa hyvän olon ja rentoutumisen tunteen, siis eustressin. Tavoitteena tulisi olla mahdollisimman hyvä eustressin ja distressin välinen tasapaino, jonka kanssa on hyvä elää.

Ponnistellen mielihyvään

Pahaa stressiä ihmiset kohtaavat jatkuvasti tahtomattaankin, mutta hyvää stressiä pitää usein itse varta vasten etsiä. Vartiovaarasta on harmillista, että moni elää ajattelematta juuri koskaan mielihyvää tai pitää sitä itsestäänselvyytenä eikä huomaa ahmia sitä aktiivisesti.

Mielihyvä merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita, ja usein parhaat mielihyvän lähteet löytyvät vasta kokeilemalla. Monet mukavat asiat työssä ja vapaa-aikana ovat ponnistelun takana, ja joskus mielihyvää tunnetaan vasta vaivannäön jälkeen. Mielihyvän tiellä voi olla esteitä, joista tulee ensin distressiä. Kun niistä on selvinnyt, se muuttuu eustressiksi.

– Pienehkö stressin tai vaivannäön määrä avaa usein ovia mukaviin ja tärkeisiin asioihin, joten ponnistelu kannattaa.

Eustressiä ei ole koskaan liikaa, ja Vartiovaara kehottaakin miettimään, miten sitä saisi itselleen maksimiannoksen. Hän neuvoo hakeutumaan niin usein kuin mahdollista tilanteisiin, jotka synnyttävät eustressiä eli etsimään asioita, joista saa hyvää mieltä, innostusta ja muita eustressille ominaisia tuntemuksia.

Fitness 02/2005