Psykologi auttaa. Lukijamme kysyy:
Olen 18-vuotias tyttö. Olen vuoden aikana lihonut 20 kiloa (175 cm ja 83 kg). Syön aivan kamalasti makeaa, ja minulla onkin todettu sokeririippuvuus. Pystyn olla erossa pullasta ja kakusta, mutta riippuvuuden kohteena ovat karkit ja limut. Nykyään tilanne on niin paha, että syön joka päivä karkkia vähintään 300 grammaa, yleensä kuitenkin 400–500 grammaa.
En haluaisin lihoa enempää ja olen kyllä valmis liikkumaan. Käyn kuntosalilla 1–2 kertaa viikossa. Elämäni on paljon parempaa, jos olen parikin päivää ilman karkkia, mutta se aiheuttaa hirveitä vierotusoireita, ja sen jälkeen ahmin kahta kauheammin. Miten saisin lopetettua karkin syönnin lopullisesti?

FITin PSYKOLOGI Satu Kaski vastaa:
”Kirjoitat asiasta, joka varmasti mietityttää monia liikkuvia naisia ja miehiä. Riippuvuudet ovat haasteellisia mutta eivät mahdottomia hoitaa.
Kirjeestäsi saa päätelmän, että pidät liikkumisesta. Lihaskuntopainotteista liikuntaa kaksi kertaa viikossa on riittävä. Voisitko miettiä jotain aerobista lajia rinnalle?
Harvoin kuitenkaan liikunnan lisäyksellä painoa saa pudotettua, tarvitaan myös muutoksia ruokailutottumuksiin. Et kerro, miten syöt muutoin. Noudatatko tervettä ruokavaliota ja syötkö viisi ateriaa päivässä vai skippaatko jonkin aterian yli voidaksesi syödä karkkia? Säännöllinen ruokailurytmi (aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala) on kaikkien ruokailuun liittyvien häiriöiden kuntoon saattamisen ydin.

Kirjoitat, että syöt karkkia päivittäin. Mihin kohtaan päivässä karkin syöminen ajoittuu? Syötkö iltaisin tv:tä katsoessa, aamupäivällä pieneen nälkään, johonkin tunteeseen lohdutukseksi? Palkitsetko itsesi syömällä karkkia vai huomaatko syöväsi vasta kun pussi on jo puoliksi tyhjä? Koeta havainnoida, millaisessa tilanteessa huomaat syöväsi. Kun saat selville, mitkä tilanteet laukaisevat karkkihimon, voisit alkaa valmistautua näihin tilanteisiin etukäteen.
Toinen kiinnostava asia on etsiä poikkeuksia tavallisesta rytmistäsi. Onko päiviä tai hetkiä, jotka poikkeavat tutusta syömiskaavastasi? Nämä hetket helposti peittyvät tuttujen käytäntöjen alle, mutta jos mietit minuutti minuutilta päiviäsi, löytyykö sellaisia? Ja jos löytyy, mitä ne ovat ja miten selität ne itsellesi? Jos tällaisia hetkiä löytyy, niitä voisi tarkastella enemmän. Ne voivat olla tärkeitä helmiä, kun rakennat karkittomia päiviä.

Kirjoitat, että sinulla on todettu sokeririippuvuus. Joskus riippuvuudesta kärsivää auttaa, kun hän keskittyy vain käsillä olevaan haasteeseen. Hän ei edes yritä miettiä loppuelämää, saati loppuviikkoa. Vain tästä hetkestä selviytyminen ilman karkkia on tavoitteena. Voisiko se auttaa sinua?
Kirjoitat, että karkittomien päivien jälkeen ahmit kahta kauheammin. Onko näissä ahmimiskierteissä kohtia, joissa voisit vielä vaikuttaa toimintaasi? Usein ihmisestä tuntuu riippuvuuksien yhteydessä, ettei hän voi itselleen mitään. Mutta jos pilkot toimintasi pienempiin osiin, voit huomata, että siellä on eritasoisia yllykkeitä. Esimerkiksi mielihalusta on monta askelta ostamiseen, saati syömiseen. Ne vain tulee tunnistaa ja miettiä, mihin niistä voi vaikuttaa ja missä kohtaa mielihalu (”ihanaa”, ”taivaallisen hyvää”, ”ei se mitään, vaikka tämän syön”) voittaa tahdon (”en halua lihoa”, ”tahdon eroon karkista”). Kun saat pilkottua omaa päätöksentekoprosessiasi, voisit kokeilla rakentaa rinnalle toisenlaista ajattelua tyyliin ”vaikka mieleni tekeekin nyt julmetusti karkkia, kestän tämän tunteen” tai ”tämä tuntuu nyt vaikealta, mutta oloni on hetken päästä parempi”.
Riippuvuuksista voi olla vaikea päästä yksin eroon. Jos sinusta tuntuu, ettet selviä omin avuin, hae apua. Se kertoo, että välität itsestäsi.”

Lähetä oma kysymyksesi FITin terveyden ja liikunnan asiantuntijoille.