Kuullostaa niin tutulta. Olen aivan liian riippuvainen muista ihmisistä, enkä osaa olla yksin. En ole sellainen, jolla olisi lauma kavereita kokoajan, mutta joku pitää olaa. En tiedä mistä se tulee. Itse olen ajatellut, että siitä, kun en ole oppinut, minun ei koskaan ole tarvinnut olla yksin. Minulla on hyvin läheinen sisko, jonka kanssa olen jatkuvasti, pienempänä nukuimme samassa sängyssäkin. Toki olen joutunut olemaan joskus yksin, mutta se tuntuu jotenkin niin pahalta. Vielä asun kotona, mutta en todellakaan tiedä miten tulen pärjäämään yksin. Tuntuu että masennun ja tulen itkemään peloissani varmaan joka ilta. Sen takia olenkin miettinyt ihan vakavasti, että valitsisin sellaisen opiskelupaikan, missä olisi mahdollisuus asua.